Koti on kiva. Vihdoinkin, varmasti.

Vihdoinkin sitä odottaa että saa vaan olla kotona, ilman kiirettä. 

Tässä tää Leevin käpertyminen. Kyl mä nyt ymmärtäisin et tolla hetkellä on vaavilla ollu vilu. Tuntuu vaan niin käsittämättömältä et kotona palellaan, mut kevään alussa mökillä (ulkona) märkänä ei.

Pakollinen kaverikuva :)

Leevi vaikuttaa siltä kuin olisi tullut viimisen parin viikon aikana vanhentunu taas vuodella tai kahdella. Laahustellaan lenkit eikä entiseen malliin enää innostuta asioista. Nuorempana ei edes haukahdeltu ku säikähdyksestä, nyt pitää välillä riehuvia lapsiakin hiukan komentaa.. Pakko se on itelleen myöntää että koirallekin niitä vuosia tulee, nuoruus on jo mennyttä :/

Kevät!

Kummastuttaa toi Leevin into makoilla auringossa. Niin kesällä mökillä ku kotona kevätauringon paistaessa ikkunasta. Musta kun tuntuu et sillä on aina vaan kuuma ja et se läkähtyy, talvellakaan ku ei pakkaset tota koiraa hetkauta, enkä oo ku kerran nähny sen tärisevän kylmästä. Kotona selkeesti välillä viluttaa! Paljaalla lattialla ei voi nukkua talvella, eikä varsinkaan kesäpedillä. Peittokin otetaan mieluusti päälle..  Kuvassa myös Leevin uus possu-lelu, siitä tulikin yllättäin Leevin suosikki vaik se aluks vähän pelottikin..

Leevi ei oikeen tykästyny sukkiin. Nolottaakin varmaan kun sukat on tyttöjen väriset! Rasvattiin siis Leevin tassut, sukat auttaa aika hyvin estämään Leevin edestakasin ravaamisen ja rasva imeytyy paremmin. Eipä se muuten niistä ole moksiskaan, antaa sukkien olla jalassa kun ne kerran on laitettu. Jalkoja kyllä pitää hiukan nostella kun niin kummalliselta tuntuu..

Eilen käytiin koirapuistossakin, Leevi taas tahallaan ärsytti kärttysää corgi-tyttöä ja turpaanhan siltä sitten sai.   Vammat ei juurikaan meijän menoa hidasta, Leevi ei tunnu huomaavankaan jos tulee haavoja tai karvattomia länttejä koirapuistoriehunnan tohinassa. Ihanku sillä olis tosi korkee kipukynnys. Tai sit se ei vaan jaksa olla mammanpoikana kokoajan itkemässä.. :)

Naurua, hymyä, ikävää ja kyyneleitä

Mitä kaikkea tapahtuikaan kahdessa kuukaudessa?

Oli Thaimaan reissu, mahtavaa! Lämpöä, aurinkoa, mahtavia maisemia ja hillitön ikävä. Ainakin oppisin ymmärtämään mitä pidän elämässä tärkeenä ja miten paljon vanhempien 24/7-seura voi raivostuttaa.

Khanomissa mun vuorokausirytmi heitti häränpyllyä. Heräsin joka aamu ennen auringon nousua ja nukahdin viimeistään yhdeksältä illalla. Tulipahan käytyä aina ennen aamupalaa lenkillä rannalla! Khanomissa ei ollu juur mitään. Vuokrattiin vuorokaudeks skootteri puoliks iskän kanssa ja käytiin ihmettelemässä lähiympäristöä. Maisemat jees - turistihommat not. Vieressä yks toinen ravintola hotellin ravintolan lisäks ja rannalla yks toinen inhimillinen hotelli.

Khanomin auringonnousu

Aamuinen lenkkiseura

Rapukoira

Hotellihuoneen patiolta näkymät

Kunnon mainoskuva! Altaasta otettu :)

Samuilla olikin sitten jo elämää ja shoppailtavaa, sain mäkin hiukan välimatkaa vanhempiin ja oman hotellihuoneen! Vettä sato vuoden alusta muutaman päivän, ei juur haitannu ku vattatauti päätti pitää mulle seuraa.. Väriä tuli pintaan ja aivan järjetön ikävä Suomeen ja kainaloon.

Samuin rantaa

Koiran kanssa kauppaan on thaikuissa hiukan erimoinen käsite kun suomessa :D Tollee ne ajokin kaupalle, koira odottii kiltisti paikallaan koko kauppa-asioinnin ajan. Tuli ihan mieleen Leevi, rauhallisuus on vaan meille hiukan vieras käsite..

Yhdistyjäärä ei päässy tavoistaan ku koulu alko. Heti alkuunsa opiskelijabileet ja tietysti meikäläinen suuna päänä huutelemassa rastikierroksen lähdössä..

Muuten aika kulunut lähinnä pulskistuessa ja rötvätessä. Työnhaku on alkanut, epätoivoisilla fiiliksillä mennään. Sikspä päätin sitten hakea Poriin diplomi-insinööriksi lukemaan, ihan vaan hätävarana. Jos joku ees tärppäis syksylle!

Juur äsken heitin miehen linja-autoasemalle. Tiettyhän siinä saattaessa muutama kyynel pääs vierähtään, seuraavat kaks viikkoa tulee tuntumaan iäisyydeltä olla yksin kotona. Jos vaikka rupeis taas urheilee enempi ja sais jotain hommiakin aikaseks! Ainaki aika kuluis nopeemmin ku jättäis ton tv-kanavasurffailun väliin ja keskittyis johonkin fiksuun...

Darrapuuhastelua!

Meni ihan linnanjuhlatkin ohi kun innostuin kiinnittämään tota postissa tullutta seinätarraa. Kauan siinä meni, mut oli se sen rahan (20€) ja vaivan arvonen.

Tonne sängynpäätyyn se tuli..

..ja likeltä se näyttää tältä.

Darra ei oo paha, mut riittävä. Ilmasen viinan bileet on aina petollisia.. Vieläkin naurattaa eiliset etkot!
Oltiin Leevin kanssa iltalenkillä pienissä, kun ykköskerroksen naapuri tuli kaupasta koiransa kans. Siinä sit kolme ihmistä ja kaks koiraa yrittää päästä samaan aikaan ovesta sisään.. Mä tietty koitan varoo mun nilkkaa, Leevi sai jonku slaakin, kuramatto lähti alta -> Makaan lattialla järkyttävän naurukohtauksen kourissa. Naapuri jäi suu auki tuijottamaan, kunnes sai suunsa auki "joonotota..palaillaan!" :DD Kylmä oon ajoittain hieno ihminen. Ain mul on joku omistuisesti ku naapureihin törmään, onneks tääl ei tartte asuu vuosikaupalla.

Kiukku-sunnuntai

Paha päivä, joka helppas vihdoinkin iltaa kohden itkupotkuraivareilla ja Leevin paijaamisella. Oli ollu vaavia taas ikävä <3 Pahan päivän kunniaks annoin sitten Leeville periksi ja se saa olla sohvalla peiton päällä. Ei se onneks tykkää siinä ikuisuuksiin olla ku tulee liian kuuma, mut sen verran et sain taas paijaustarpeeni tyydytettyä. Onneks on iso sohva..

Leevi naatiskelee sohvalla pötköttämisestä ja rapsutuksista! 

Kouluangsti

Mä oon niin ilonen että pääsen tosta koulusta pois. Mulla menee hermo noihin opettajiin ja niiden ammattitaidottomuuteen. Mä n jaksa opiskella enää näitä turhia asioita, joista ei tuu olemaan mulle juurikaan hyötyä työelämässä.


Mä en haluu lopettaa opiskelua. Mä en halua olla aikuinen ja tylsistyä työelämään. Mitä mulle sit enää voi tapahtua? En usko et mitään, kaikest tulee vaan puuduttavaa, pitäis löytää aviomies, lapsi ja asunto. Ahistaa jo nyt koko ajatus.


Opinnot on niin loppusuoralla et enää ei viitti ees yrittää. Kaikki on niinkun tehty jo.. Muutama tentti ja harkka, opparin kirjoittaminen ja yks kurssi keväälle muutaman rästi kirjoitteluhomman lisäksi ja mulla olis insinöörin paperit kourassa. Olis. Mut tarttis silti saada nää vähätkin hommat tehtyä. Neljä sivua materiaalia, siitä pitäis tehdä powerpoint-esitys.. Mut silmät kattoo tyhjää, yhtäkään sanaa en oo ymmärtävänäni, tuuli humisee päässä.. Millä ilveellä mä motivoin itteni loppuun asti?


Nää vapaapäivät on tylsiä. Joko on ihan liikaa hommaa niinkun tänään, talli, lenkki, partio, esityksen värkkääminen tai sit ei oo yhtikäs mitään tekemistä. Mä en tiedä missä viikonpäivässä mennään, mä en näe ketään kavereita. Istus sohvalla kattoen telkkaria ja possutan, hiukanko tästä tulee vaan kiukkuseks. Sais ees jotain kotitöitä tehtyä mut ei!


Topi oli vittupää tänään. Se monotti mua käteen, yritti osumatta muutaman muunkin kerran. Potkis ilmaa vaan eikä liikkunu mihinkään. Meinas tulla itkupotkuraivarit sielä selässä. 
Oikeesti mulla on kavereita ja enemmän elämää ku monella muulla. Mua vaan hajottaa tää energiattomuus. Mä en ikinä haluu olla työtön jos se tuntuu tältä!

Työnteon välttelyä..

..internetin ihmeellisessä maailmassa. Ällön siirappinen aamu, katellu lähinnä http://love-pictures.tumblr.com/ löytyviä lässynlässyn rakkaus-kuvia. Muutama tunti hujahti aikamoisessa haavemaailmassa ja prinsessasaduissa..


Nyt niitä töitä!