Huh! Poika kasvaa silmissä ja karvan määrä vaan kasvaa, niin koirassa kun huonekaluissakin.. On Leevistä tullu iso ja arka. Kaikki uudet asiat ja vanhat tututkin pelottaa. Ehkä omituisimpia pelon aiheita on wc-paperin hylsy, kylmäkalle, ruokakippo kolisevalla alustalla, moottoripyörän ääni (muttei helikopteri) ja parvekkeen ovi. Vähän turhauttaa, kun toiset koirat ei kiinnosta leikkikaverina yhtään, tytöt kiinnostais kyllä, mutta ei se oo kivaa katsottavaa. Siinä pelossa että koirapuistossa on yksikin narttu ni harvoin viittin edes lähteä kattomaan. Poikien kanssa taas herkästi tulee riitaa.
Lenkillä kyllä pitäis päästä kaikkien koirien luo, silloin Leevi on valmis tekemään kaikkensa saadakseen tahtonsa läpi. Mutta kun pääsee lähelle toista, se onkin vain pelottava tai muuten einiinkiva. Hiukan hölömö koira, tuntuu että se pistää välillä korvat aivan täysin pois päältä, tahallaan heittäytyy tyhmäks, ettei vaan joudu tekemään mitään.
Mikäs siinä. Möllöttelijäks toi koira on selkeesti luotu, eikä miksikään duracell-pupuksi ravaamaan ympäri kämppää.. Ollaan siis jo lähellä 2 vuotta ja välillä löytyy todellisia vanhapappa-päiviä. Saa nähä, millanen hauva tästä kehkeytyy ku se on oikeesti vanha!
