Että jos joku voi mennä pieleen, ni menihä se! Mut olipas tuuriakin. Eilen siis nupit kotipihaan ku meinasin bussista myöhästyä, en kuitenkaa myöhästyny, KANNATTI! Kannatti siis venäyttää polven nivelsiteet ja elää särkylääkkeellä. Ehkä tää nyt on turhaa optimismia, mut ainakin näin lääkehuuruissa tuntuu siltä että alkoholi ja korkkarit on mun kaverei huomenna :) Nyt vielä varmistus Leeville tuttu ja turvallinen hoitopaikka laivareissun ajaks, mahtavaa!
Päivä parani taas huomattavasti kun pääsi kotiin. Ehkä tällä hetkellä tarttis vaan pari päivää neljän seinän sisällä, ilman stressiä ja aikatauluja. Nyt vaan ahdistaa jatkuvasti juosta paikasta toiseen ja olla ääliö koulussa, mikään ei tunnu sujuvan. Miten kurjaa se oliskaan tulla tyhjään kotiin joka päivä. Harvoin sitä ymmärtää, miten korvaamaton Leevi on. Miten ihanalta se tuntuu kun joku on aina ovella vastassa, iloisine hännän heilutuksineen ja märkine pusuineen. <3
