Koti on kiva. Vihdoinkin, varmasti.

Vihdoinkin sitä odottaa että saa vaan olla kotona, ilman kiirettä. 

Tässä tää Leevin käpertyminen. Kyl mä nyt ymmärtäisin et tolla hetkellä on vaavilla ollu vilu. Tuntuu vaan niin käsittämättömältä et kotona palellaan, mut kevään alussa mökillä (ulkona) märkänä ei.

Pakollinen kaverikuva :)

Leevi vaikuttaa siltä kuin olisi tullut viimisen parin viikon aikana vanhentunu taas vuodella tai kahdella. Laahustellaan lenkit eikä entiseen malliin enää innostuta asioista. Nuorempana ei edes haukahdeltu ku säikähdyksestä, nyt pitää välillä riehuvia lapsiakin hiukan komentaa.. Pakko se on itelleen myöntää että koirallekin niitä vuosia tulee, nuoruus on jo mennyttä :/

Kevät!

Kummastuttaa toi Leevin into makoilla auringossa. Niin kesällä mökillä ku kotona kevätauringon paistaessa ikkunasta. Musta kun tuntuu et sillä on aina vaan kuuma ja et se läkähtyy, talvellakaan ku ei pakkaset tota koiraa hetkauta, enkä oo ku kerran nähny sen tärisevän kylmästä. Kotona selkeesti välillä viluttaa! Paljaalla lattialla ei voi nukkua talvella, eikä varsinkaan kesäpedillä. Peittokin otetaan mieluusti päälle..  Kuvassa myös Leevin uus possu-lelu, siitä tulikin yllättäin Leevin suosikki vaik se aluks vähän pelottikin..

Leevi ei oikeen tykästyny sukkiin. Nolottaakin varmaan kun sukat on tyttöjen väriset! Rasvattiin siis Leevin tassut, sukat auttaa aika hyvin estämään Leevin edestakasin ravaamisen ja rasva imeytyy paremmin. Eipä se muuten niistä ole moksiskaan, antaa sukkien olla jalassa kun ne kerran on laitettu. Jalkoja kyllä pitää hiukan nostella kun niin kummalliselta tuntuu..

Eilen käytiin koirapuistossakin, Leevi taas tahallaan ärsytti kärttysää corgi-tyttöä ja turpaanhan siltä sitten sai.   Vammat ei juurikaan meijän menoa hidasta, Leevi ei tunnu huomaavankaan jos tulee haavoja tai karvattomia länttejä koirapuistoriehunnan tohinassa. Ihanku sillä olis tosi korkee kipukynnys. Tai sit se ei vaan jaksa olla mammanpoikana kokoajan itkemässä.. :)