Flunssa tuli taas, pahemmalta todennäkösesti vältyttiin kuitenkin. Olo on kyllä silti harvinaisen nuutunut ja lihakset särkee. Mut minähän pärjään yksinäni kun niin olen kerran päättänyt! Vetäsin sitten hampaat irvessä sen perus tunnin lenkin. Vitutti kyllä, ankarasti. Leevi oli kaikkea muuta kun yhteistyökykyinen ja löysi tietty ne parhaat lumen alta paljastuneet kurat.. En siis päässy lenkin jälkeen peiton alle suremaan elämääni, vaan pesin Leevin pitkästä aikaa oikein kokonaan. Joonaskin saapui parantamaan mun iltaa ja leikkimään Leevin kanssa, mä kun en millään olis jaksanu.
Pörrönen ja suihkunraikas Leevi, leikeistä väsyneenä
Leevi sai taas kummallisuuksia syödäkseen. Hiukan sitä ihmetytti, mut hyvin uppos salaatit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti