Mä oon niin ilonen että pääsen tosta koulusta pois. Mulla menee hermo noihin opettajiin ja niiden ammattitaidottomuuteen. Mä n jaksa opiskella enää näitä turhia asioita, joista ei tuu olemaan mulle juurikaan hyötyä työelämässä.
Mä en haluu lopettaa opiskelua. Mä en halua olla aikuinen ja tylsistyä työelämään. Mitä mulle sit enää voi tapahtua? En usko et mitään, kaikest tulee vaan puuduttavaa, pitäis löytää aviomies, lapsi ja asunto. Ahistaa jo nyt koko ajatus.
Opinnot on niin loppusuoralla et enää ei viitti ees yrittää. Kaikki on niinkun tehty jo.. Muutama tentti ja harkka, opparin kirjoittaminen ja yks kurssi keväälle muutaman rästi kirjoitteluhomman lisäksi ja mulla olis insinöörin paperit kourassa. Olis. Mut tarttis silti saada nää vähätkin hommat tehtyä. Neljä sivua materiaalia, siitä pitäis tehdä powerpoint-esitys.. Mut silmät kattoo tyhjää, yhtäkään sanaa en oo ymmärtävänäni, tuuli humisee päässä.. Millä ilveellä mä motivoin itteni loppuun asti?
Nää vapaapäivät on tylsiä. Joko on ihan liikaa hommaa niinkun tänään, talli, lenkki, partio, esityksen värkkääminen tai sit ei oo yhtikäs mitään tekemistä. Mä en tiedä missä viikonpäivässä mennään, mä en näe ketään kavereita. Istus sohvalla kattoen telkkaria ja possutan, hiukanko tästä tulee vaan kiukkuseks. Sais ees jotain kotitöitä tehtyä mut ei!
Topi oli vittupää tänään. Se monotti mua käteen, yritti osumatta muutaman muunkin kerran. Potkis ilmaa vaan eikä liikkunu mihinkään. Meinas tulla itkupotkuraivarit sielä selässä.
Oikeesti mulla on kavereita ja enemmän elämää ku monella muulla. Mua vaan hajottaa tää energiattomuus. Mä en ikinä haluu olla työtön jos se tuntuu tältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti