Feikattu olotilakuva. Ihanku mulla olis töissä oikeesti näin kivaa.
Ulkona on harmaata. Viikko takaperin tuli taas yks ikävuosi lisää. Väsyttää jatkuvasti. Nälättää liikaa tai ei nälätä ollenkaan. Ärsyttää, harmittaa, mökötyttää jatkuvasti. Jokaikisestä vitsistäkin vedetään herneet nenää. Tai toteamuksista, jotka voi ajatella negatiivisesti jos oikeen vääntää mielessään ylösalasin. Mies lähtee opiskelijaristeilylle, mä joudun olee vuorokauden yksin. Ehkä jopa kivaa olla omassa rauhassa kerrankin, jos sais vaikka mielen taas järjestykseen. Mut silti haluais et toinen olis vaa koton! Tavotteena mököttää yksinään kaikki mökötys pois, käydä pitkällä lenkillä ja nukkua hyvät ja pitkät yöunet. Jos siitä sais taas virtaa eteenpäin.
Jännittää. Vasta tiistaina saa tietää sainko uuden työpaikan vai en. Kuukaustolkulla jännitystä yhden työpaikan takia. Pitkän pitkä hakuaika, ensimmäinen haastattelu, toinen haastattelu ja vasta ens viikolla kaikki jännitys on ohi. Huonolla tuurilla sen saa alottaa heti uudelleen uuden työpaikan metsästyksen kanssa.
Jotain positiivista, Leevi on alkanu vihdoinkin muuton jälkeen käyttäytymään taas kunnolla. Jokaikistä ääntä ei tarvii murahdella tai haukahdella, ruokaa ei enää varasteta ja lenkilläkin kävellään nätimmin kuin ikinä. Aikaisemmin niin toivoton valjaat ja lyhyt remmi-yhdistelmä toimii vihdoinkin! Päivän kaikilla lenkeillä vielä :) Mut miten raivostuttavaa voi olla koiran iso takapakki käytöksessä?? Muuton jälkeen palattiin takaisin pentuaikaan.. Jos voileivän jätti sohvanreunalle ja kävi 10sek nurkan takana hakemassa unohtuneen maitolasin, oli leipä jo kadonnu parempiin suihin. Remmissä reuhottiin ku mikäkin heikkopää ja heti tuli itkut ku hänen huomioimiseen tuli tauko. Leevi on sentään elämänsä aikana ehtinyt muuttaa jo neljä kertaa ennen tätä, eikä aikaisemmin ole tullut mitään ongelmia.. Millanen show mahtaa tulla seuraavasta muutosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti