Hukattuja senttejä

Ihmettelin viime viikolla kun housut tuntuivat venahtaneen käytössä normaalia enemmän, joko housujeni lycrat vai mitkälie ovat kuluneet loppuun. Otin toiset housut suoraan pyykistä käyttöön, housut jotka normaalisti saa ”pyykkituoreena” pinnistää päälleen.. sujahtivat jalkaan kuin pyykissä eivät olisivat käyneetkään! Epäilykset saivat vahvistuksen kun päädyin mittailemaan itseäni ja vertaamaan mittoja kuukauden takaisiin:

Painoa -2kg

Vyötäröltä -3cm

Jenkkiksistä -3cm

Takapuolesta -7cm!!!

Reisistäkin lähtenyt -3cm

Eli ihmekkös tuo jos vaatteet tuntui löysältä. Tästä sisuuntuneena painelin taas aamulla salille, jos se biitsikunto vielä joskus löytyisi.

Leeville iski taas ripuli, hyvin lyhyt sellainen onneksi. Mikä sen mukavampaa kuin sunnuntaiaamun ulina-herätys seitsemältä, täyttä vauhtia sängystä ylös ja ovesta ulos. Toinen ulinakerta tuli vielä yhdentoista aikoihin, mutta silloin syynä taisi olla enemmänkin ekalta reissulta unohtuneet pissat kuin ripuli. Siinä se sitten taas oli, emäntä ihmeissään että mitä tällainen touhu on. Mitään kummallista ei tällä kertaa oltu syöty edes pihalta. Hätähän siinä aina iskee, joko taas rupeaa mahahaava vaivaamaan ja eläinlääkäriinkö tarvitsee lähteä. Jokaisen kerran huokaisen helpotuksesta kun selvitään säikähdyksellä, mutta ruoka tarvitsee varmaan kyllä laittaa vaihtoon. Vaikka vatsa olisi muuten kunnossa, on hajuhaitat taas ruvenneet olemaan melkoiset. Sensitive-ruokaa alkuun ja muutaman vuoden päästä siirtyminen senioriruokaan? Tai ainakin yritys siirtyä, yritetään!

Leevi sunnuntaina 6 vuotta! <3

 

Flunssapöhinät!

Kyllä sitä on hyvin sisäistetty että miten siellä salilla oikein kuuluu treenata! Oma epäilys oli, etten saa salilla mitään aikaiseksi ja treenaaminen on ”hyödytöntä” kun en pistä kaikkea peliin, ryhmäliikunnat on ollut helpompia kun on pakko olla vähintään yhtä isot painot kuin muillakin ja luovuttaa ei saa. Nyt tuntuu eilisen jäljiltä lihaksissa sen verran kova kivistys, ettei pelkoa taida olla! Ei siellä salillakaan kehtaa hiettömänä olla, eikä sieltä alle tunnin kehtaa pois lähteä. Aloitin kaikki sarjat niillä painoilla jotka mun saliohjelmaan oli kirjattu ja lisäsin toiseen ja kolmanteen sarjaan painoja ja vähensin toistoja että varmasti saan itselleni sen fiiliksen ettei yhtään enempää enää jaksaisi.

Ongelmana lähinnä taitaa olla että mun syöminen on niin vähäistä. Syön silloin kun on nälkä ja sen verran paljon että nälkä lähtee, mutta ähkyä ei tule. Ruokana on ihan perusruokaa lihapullista nakkikeittoon. Aamulla syön puuroa ja illalla toinen kunnon ruoka. Energiansaanti jää silti olemattoman pieneksi urheiluun nähden. Kotonakaan en oikein osaa paikallani olla ja koirankin kanssa tarvitsee lenkkeillä, mutta silti koen etten enempää ruokaa pystyisi syömään. Olo on vetämätön ja usein pyörryttää, taitaa olla aika laittaa ruokavaliota uuteen uskoon. Yhtenä ongelmana tässä tietysti on myös että verenpaine ja hemoglobiini on mulla ollut aina todella alhaiset vaikka mitä tekisin.

Tälle näytti mun viikonlopun aamupalat, ruisleipää lämminsavulohella ja kananmunalla!

Heti kun asiat on hyvin, niin tietää että ne tulee menemään pian huonosti. Työt stressaa, atopia ei helpota millään ja sitten tulee vielä flunssa. Mahtava fiilis kun lihakset on liikunnasta kipeänä, yskiä ei voi kun lihakset sattuu, nokka vuotaa, hiukan lämpöä muttei varsinaisesti kuumetta että voisi olla töistä pois, jatkuvasti kuvottaa.. Onneksi viikonloppuna tulee kivoja ihmisiä kyläilemään, voi vaan hautautua sohvan perukoille kuuman kaakaon kanssa ja nukkuu tuskansa pois. Näin paljon ihminen pitää työstään, jo tiistaina haaveillaan viikonlopusta ;)

 

 

Face your fears!

Yeah! Mikä fiilis kun on voittanut yhden suurimmista peloistaan, meinaan kuntosalin! Eilen kävin lähisalilla ohjauksessa ja saliohjelman teossa, tänään heti aamu kuudelta kävin tekemässä täyden treenin. Ei se treenaaminen olekaan niin pelottavaa ja salilla käy ihan tavallista porukkaa, suurin osa hiukan pullukoita tätejä eikä mitään fitness-hirmuja. Aloittaminenkin sattui todella hyvään kohtaan, nimittäin muutossa on tippunut multa elopainoa muutaman kilon verran. Parin kilon pudotuksesta sai hyvin puhtia jatkaa urakkaansa, jos seuraavalla lomalla olisi jo sellaisessa kunnossa että kehtaisi bikineissä rannalle lähteä hyvillä mielin. J Seuraava lomahan on tiedossa tuolla keväällä, kiloja tiputettavaksi olisi vielä neljä.  Vielä puuttuu se toteutus, into kyllä löytyy (ainakin vielä).

Kämppä rupeaa jo näyttämään siltä kuin pitääkin. Vielä pitäisi vierashuoneen seinä tapetoida, sitten olisi asuintilat valmiit! Kylppäri- ja saunaremppa pitäisi vielä suunnitella ja toteuttaa tässä lähiaikoina, se nyt kuitenkin on toissijainen juttu, siitä selviää lyömällä rahaa tiskiin, sitä varten ei juuri tarvitse hikoilla. Pienet itkut se ehkä vaatii kun säästöistä lähtee niin iso osa..

Leevin oma kolo

 

Leevin oma piha. Ei mikään rymypiha, vaan tommonen naapureiden ja lintujen kyttäilypiha jossa pysyy tassut kivasti puhtaana :)