Työstressi rupeaa pikkuhiljaa helpottamaan, eivätkä päivät
ole täyteen ahdettuja. Ehtii rauhassa miettimään mitä tekee ja missä
järjestyksessä, myöhässä olemisen tunne on poistunut. Yllättävästi stressiä
aiheutuu pienistä, jopa kivoista jutuista. Huomenna on työreissu Helsinkiin, joka
on kivaa vaihtelua arkeen. Kuitenkin ahdistaa kun ei tiedä huomisen tarkkaa
aikataulua. Ok, kahdeksalta lähdetään kimppakyydillä, mutta koska tullaan
takaisin? Täytyy varmaan saada mies siihen mielentilaan että sen voi huomenna olla
pakko viedä Leevi ulos jos Helsingissä venähtää. Ensi viikolla on toinen
Helsingin reissu, joka ei aiheuta stressiä lainkaan. Menen junalla, yksin.
Hoidan aikatauluni, yksin. Palaverille on lyöty aikataulut lukkoon ja tiedän
mihin junaan viimeistään ehdin takaisinpäin, eikä reissussa mene yhteensä kuin
7-8 tuntia. Puh! Onneksi huominen on pian jo takana J
Leevin nykyinen pedin paikka on sohvan päässä. Ollaan
koitettu opettaa sitä nukkumaan muualla kuin sängyn vieressä, uudessa kämpässä
kun pedin paikka tulee olemaan eri kerroksessakin kuin missä me nukutaan..
Katsotaan miten tulee onnistumaan!
Läheisyyden kaipuu tuntuu olevan suuri, varsinkin nukkuessa.
Nukahdin sohvalle töiden jälkeen. Siinä ehtii nukkumaan noin
vartin, ennen kuin toljottaja tulee viereen kerjäämään huomiota. Lelut ei tässä
tapauksessa kelpaa ikinä, rapsutuksia sen olla pitää. Tässä makoisat
korvarapsutukset.
Nukahdin Leevin petiin yksi arki-ilta kun olin NIIIN kuollut
töiden jälkeen. Kylkeenhän sitä piti tulla nukkumaan kun kerrankin oli
mahdollista.. Olin hiukan hämmentynyt kun heräsin, en tosiaankaan ole tottunut
nukkumaan tollasen sätkivän karvakasan vieressä..
Miten valita koirakodin sisustus? Tämä matto on ollut paras
ostos ikinä! Ei näy puruluun palat, ei karvat ja siinä on aivan mahtavaa
pötkötellä ja hieroa kuonoa. Tummat huonekalut on ollut virhe tämän värisen
koiran kanssa, nyt muuton myötä vaihdetaan vaaleisiin – eipä tarvitse enää
pyyhkiä pölyjäkään niin usein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti