Aikamoista! Oon nyt repiny itteni aamulla sängystä ylös
epäinhimilliseen aikaan kolme kertaa viikossa ehtiäkseni salille ennen töitä.
Ikinä en olisi uskonut, rupean koukuttumaan liikuntaan ja viikko tuntuu niin
paljon lyhyemmälle kun oikein odottaa salipäiviä! Mun arkiaamut näyttävät siis
suurimmaksi osin tältä:
5.00 Ylös sängystä ja treenikamppeet päälle, jo pelkästään
treenivaatteiden pukeminen saa väsymyksen väistymään

C-vitamiini poreena ettei meijän kummallisen makuinen
hanavesi haittaa, D-vitamiini, omegat ja rauta. Ei siis mitään kummallisia
hifistelyjä, vaikka aikamoinen kasa pillereitä tuleekin vedettyä naamaan.

ISO kupillinen kahvia ja neljän viljan puuroa. Proteiinit
puuttuu, tiedän.. Tänään ne tuli heraproteiinina shakerista kun aamun nälkä ei
ollut tarpeeksi iso lisätäkseni aamupalaan mitään enempää.

5.30 Leevi aamulenkille, ite paketoituneena kuin
naparetkelle olisin lähdössä. Mikään ei oo kamalampaa kun seisoa pimeässä
syysaamussa odottamassa Leeviä ja palella.

5.50 Hammaspesu, kamat kasaan ja työeväät mukaan
6.10 Sykemittari ja salitreeni käyntiin
7.00
Palkkaria naamaan ja suihkun kautta työmatkalle. Koitapa ite ottaa tiukan
treenin jälkeen tarkka kuva puhelimella kun tärisyttää :D Tän aamun treenisaldo
oli 50 minuuttia, keskisyke 140bpm ja kulutetut kalorit 400kcal. Todellisuus on
enemmän sykkeessä ja kaloreissa, sykemittari kun ei suostu toimimaan
alkulämpöjen aikana. Ärsyttää muuten suunnattomasti! Jos polkee kuntopyörää
kumartuneena eteen, ei mittari löydä enää sykettä. Mistäköhän tämä johtuu ja
voisikohan sille tehdä jotain?
7.30 pääsen lähtemään jo työmatkalle, kilometrejä
taitettavana noin 30, aikaa menee noin
vartti pitkin moottoritietä. Vielä pääsee töistä inhimilliseen aikaan
kotiin J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti