Stressaa, ahistaa, väsyttää, ei kiinnosta.. Työnteosta ei
tuu mitään. Yhtään ei helpota, kun tietää ettei lomaa ole ihan heti tarjolla!
Yhden viikon olen vähistä lomistani säästänyt talveksi, mutta sekin on
mahdollista käyttää vasta ensi vuonna. Työt kasaantuu, en osaa kaikkea mitä
pitäisi, kukaan ei tunnu osaavan (haluavan?) auttaa. Hommia keksitään mulle
kokoajan lisää mut mitään vanhaa ei oteta pois. Miten kauan ihminen jaksaa
painaa äärirajoilla? Enää ei huvita puhua kenenkään kanssa töissä. Haluun olla
yksin ja nukkua! Nukkua kunnon unet heräilemättä, ilman painajaisia
työasioista, ilman unissakävelyä ja paniikkikohtauksia.
Ei auta, pakko se on painaa eteenpäin. Tehdä vain kaikki
pakollinen ja mennä hetken aikaa sieltä missä aita on matalin. Kirjoittaa
itselleen kunnon to do-lista tekemättömistä asioista, lähteä ajoissa töistä ja
nukkua hyvillä mielin päikkärit. Kyllähän minä ainakin olen päikkärini
ansainnut! (Vielä kun tulisi uni silloin kun niitä päikkäreitä koittaa ottaa..)
Enää neljä viikkoa ylimääräiseen vapaapäivään, itsenäisyyspäivään.. ;)
Ehkä se on vaan tää maanantai taas kun aiheuttaa tappiomielialan. Huomenna uusi parempi päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti