Loputon väsymys

Olisikohan aika pakottaa ittensä lepoon? Väsymys on jatkuvaa, mikään määrä unta ei tunnu riittävän. Kuulemma elämöin taas unissani normaalia enemmän, ilmankos unesta ei saa täyttä hyötyä irti. Eilen pääsin töistä kotiin, hoidin pakolliset (Leevin ja syömisen), nukuin kolmen tunnin päikkärit, heräsin ulkoiluttamaan ja ruokkimaan Leevin ja menin takasin nukkumaan. Silti aamulla oli olo kun olisi nukkunu vain muutaman tunnin yöunet.

Sanomattakin selvää ettei arjesta tule mitään väsyneenä. Työnteosta ei tule mitään, mitään kodinhoidollista ei jaksa tehdä (mulla ei ole enää puhtaita sukkia lainkaan!), keittiö näyttää räjähtäneeltä, syön huonosti kun en jaksa tehdä ruokaa.. Mikä pahinta, työmatkojen kulkeminen autolla ei meinaa onnistua kun on niin koomassa!

Noh, huomisen vielä rykäsen ja sitten lupaan levätä. Olla useamman päivän tekemättä mitään stressavaa. Saunoa, löhötä ja katsoa telkkaria. Mut huomenna pitää päästä vielä salille tekemään viikon viimiset treenit! :D

Loman tarpeessa

Stressaa, ahistaa, väsyttää, ei kiinnosta.. Työnteosta ei tuu mitään. Yhtään ei helpota, kun tietää ettei lomaa ole ihan heti tarjolla! Yhden viikon olen vähistä lomistani säästänyt talveksi, mutta sekin on mahdollista käyttää vasta ensi vuonna. Työt kasaantuu, en osaa kaikkea mitä pitäisi, kukaan ei tunnu osaavan (haluavan?) auttaa. Hommia keksitään mulle kokoajan lisää mut mitään vanhaa ei oteta pois. Miten kauan ihminen jaksaa painaa äärirajoilla? Enää ei huvita puhua kenenkään kanssa töissä. Haluun olla yksin ja nukkua! Nukkua kunnon unet heräilemättä, ilman painajaisia työasioista, ilman unissakävelyä ja paniikkikohtauksia.

Ei auta, pakko se on painaa eteenpäin. Tehdä vain kaikki pakollinen ja mennä hetken aikaa sieltä missä aita on matalin. Kirjoittaa itselleen kunnon to do-lista tekemättömistä asioista, lähteä ajoissa töistä ja nukkua hyvillä mielin päikkärit. Kyllähän minä ainakin olen päikkärini ansainnut! (Vielä kun tulisi uni silloin kun niitä päikkäreitä koittaa ottaa..) Enää neljä viikkoa ylimääräiseen vapaapäivään, itsenäisyyspäivään.. ;)

Ehkä se on vaan tää maanantai taas kun aiheuttaa tappiomielialan. Huomenna uusi parempi päivä!

Pessimisti ei pety

Olin shoppailemassa ja löyty kiva paita. Kerrankun sovituskoppiin menee ni sillon pitää ettiä muutakin sovitettavaa samaan vaivaan. Kiertelyn jälkeen päädyin kivoihon farkkuihin vaikka tiesin että se tulee olemaan paha virhe - varsinkin kun otin normaalia pienemmän koon mukaani. Hetken puhalleltuani sovituskopissa uskaltauduin sovittamaan niitä ja kuinkas kävikään! Ne solahti jalkaan tuosta vaan! Eikä jääny ees makkaroita tursuamaan. Love it! <3

Aamu kuvina

 

Aikamoista! Oon nyt repiny itteni aamulla sängystä ylös epäinhimilliseen aikaan kolme kertaa viikossa ehtiäkseni salille ennen töitä. Ikinä en olisi uskonut, rupean koukuttumaan liikuntaan ja viikko tuntuu niin paljon lyhyemmälle kun oikein odottaa salipäiviä! Mun arkiaamut näyttävät siis suurimmaksi osin tältä:

5.00 Ylös sängystä ja treenikamppeet päälle, jo pelkästään treenivaatteiden pukeminen saa väsymyksen väistymään 

C-vitamiini poreena ettei meijän kummallisen makuinen hanavesi haittaa, D-vitamiini, omegat ja rauta. Ei siis mitään kummallisia hifistelyjä, vaikka aikamoinen kasa pillereitä tuleekin vedettyä naamaan.

ISO kupillinen kahvia ja neljän viljan puuroa. Proteiinit puuttuu, tiedän.. Tänään ne tuli heraproteiinina shakerista kun aamun nälkä ei ollut tarpeeksi iso lisätäkseni aamupalaan mitään enempää.

5.30 Leevi aamulenkille, ite paketoituneena kuin naparetkelle olisin lähdössä. Mikään ei oo kamalampaa kun seisoa pimeässä syysaamussa odottamassa Leeviä ja palella.

5.50 Hammaspesu, kamat kasaan ja työeväät mukaan

6.10 Sykemittari ja salitreeni käyntiin

7.00 Palkkaria naamaan ja suihkun kautta työmatkalle. Koitapa ite ottaa tiukan treenin jälkeen tarkka kuva puhelimella kun tärisyttää :D Tän aamun treenisaldo oli 50 minuuttia, keskisyke 140bpm ja kulutetut kalorit 400kcal. Todellisuus on enemmän sykkeessä ja kaloreissa, sykemittari kun ei suostu toimimaan alkulämpöjen aikana. Ärsyttää muuten suunnattomasti! Jos polkee kuntopyörää kumartuneena eteen, ei mittari löydä enää sykettä. Mistäköhän tämä johtuu ja voisikohan sille tehdä jotain?

  

7.30 pääsen lähtemään jo työmatkalle, kilometrejä taitettavana noin 30, aikaa menee noin  vartti pitkin moottoritietä. Vielä pääsee töistä inhimilliseen aikaan kotiin J

Hukattuja senttejä

Ihmettelin viime viikolla kun housut tuntuivat venahtaneen käytössä normaalia enemmän, joko housujeni lycrat vai mitkälie ovat kuluneet loppuun. Otin toiset housut suoraan pyykistä käyttöön, housut jotka normaalisti saa ”pyykkituoreena” pinnistää päälleen.. sujahtivat jalkaan kuin pyykissä eivät olisivat käyneetkään! Epäilykset saivat vahvistuksen kun päädyin mittailemaan itseäni ja vertaamaan mittoja kuukauden takaisiin:

Painoa -2kg

Vyötäröltä -3cm

Jenkkiksistä -3cm

Takapuolesta -7cm!!!

Reisistäkin lähtenyt -3cm

Eli ihmekkös tuo jos vaatteet tuntui löysältä. Tästä sisuuntuneena painelin taas aamulla salille, jos se biitsikunto vielä joskus löytyisi.

Leeville iski taas ripuli, hyvin lyhyt sellainen onneksi. Mikä sen mukavampaa kuin sunnuntaiaamun ulina-herätys seitsemältä, täyttä vauhtia sängystä ylös ja ovesta ulos. Toinen ulinakerta tuli vielä yhdentoista aikoihin, mutta silloin syynä taisi olla enemmänkin ekalta reissulta unohtuneet pissat kuin ripuli. Siinä se sitten taas oli, emäntä ihmeissään että mitä tällainen touhu on. Mitään kummallista ei tällä kertaa oltu syöty edes pihalta. Hätähän siinä aina iskee, joko taas rupeaa mahahaava vaivaamaan ja eläinlääkäriinkö tarvitsee lähteä. Jokaisen kerran huokaisen helpotuksesta kun selvitään säikähdyksellä, mutta ruoka tarvitsee varmaan kyllä laittaa vaihtoon. Vaikka vatsa olisi muuten kunnossa, on hajuhaitat taas ruvenneet olemaan melkoiset. Sensitive-ruokaa alkuun ja muutaman vuoden päästä siirtyminen senioriruokaan? Tai ainakin yritys siirtyä, yritetään!

Leevi sunnuntaina 6 vuotta! <3

 

Flunssapöhinät!

Kyllä sitä on hyvin sisäistetty että miten siellä salilla oikein kuuluu treenata! Oma epäilys oli, etten saa salilla mitään aikaiseksi ja treenaaminen on ”hyödytöntä” kun en pistä kaikkea peliin, ryhmäliikunnat on ollut helpompia kun on pakko olla vähintään yhtä isot painot kuin muillakin ja luovuttaa ei saa. Nyt tuntuu eilisen jäljiltä lihaksissa sen verran kova kivistys, ettei pelkoa taida olla! Ei siellä salillakaan kehtaa hiettömänä olla, eikä sieltä alle tunnin kehtaa pois lähteä. Aloitin kaikki sarjat niillä painoilla jotka mun saliohjelmaan oli kirjattu ja lisäsin toiseen ja kolmanteen sarjaan painoja ja vähensin toistoja että varmasti saan itselleni sen fiiliksen ettei yhtään enempää enää jaksaisi.

Ongelmana lähinnä taitaa olla että mun syöminen on niin vähäistä. Syön silloin kun on nälkä ja sen verran paljon että nälkä lähtee, mutta ähkyä ei tule. Ruokana on ihan perusruokaa lihapullista nakkikeittoon. Aamulla syön puuroa ja illalla toinen kunnon ruoka. Energiansaanti jää silti olemattoman pieneksi urheiluun nähden. Kotonakaan en oikein osaa paikallani olla ja koirankin kanssa tarvitsee lenkkeillä, mutta silti koen etten enempää ruokaa pystyisi syömään. Olo on vetämätön ja usein pyörryttää, taitaa olla aika laittaa ruokavaliota uuteen uskoon. Yhtenä ongelmana tässä tietysti on myös että verenpaine ja hemoglobiini on mulla ollut aina todella alhaiset vaikka mitä tekisin.

Tälle näytti mun viikonlopun aamupalat, ruisleipää lämminsavulohella ja kananmunalla!

Heti kun asiat on hyvin, niin tietää että ne tulee menemään pian huonosti. Työt stressaa, atopia ei helpota millään ja sitten tulee vielä flunssa. Mahtava fiilis kun lihakset on liikunnasta kipeänä, yskiä ei voi kun lihakset sattuu, nokka vuotaa, hiukan lämpöä muttei varsinaisesti kuumetta että voisi olla töistä pois, jatkuvasti kuvottaa.. Onneksi viikonloppuna tulee kivoja ihmisiä kyläilemään, voi vaan hautautua sohvan perukoille kuuman kaakaon kanssa ja nukkuu tuskansa pois. Näin paljon ihminen pitää työstään, jo tiistaina haaveillaan viikonlopusta ;)

 

 

Face your fears!

Yeah! Mikä fiilis kun on voittanut yhden suurimmista peloistaan, meinaan kuntosalin! Eilen kävin lähisalilla ohjauksessa ja saliohjelman teossa, tänään heti aamu kuudelta kävin tekemässä täyden treenin. Ei se treenaaminen olekaan niin pelottavaa ja salilla käy ihan tavallista porukkaa, suurin osa hiukan pullukoita tätejä eikä mitään fitness-hirmuja. Aloittaminenkin sattui todella hyvään kohtaan, nimittäin muutossa on tippunut multa elopainoa muutaman kilon verran. Parin kilon pudotuksesta sai hyvin puhtia jatkaa urakkaansa, jos seuraavalla lomalla olisi jo sellaisessa kunnossa että kehtaisi bikineissä rannalle lähteä hyvillä mielin. J Seuraava lomahan on tiedossa tuolla keväällä, kiloja tiputettavaksi olisi vielä neljä.  Vielä puuttuu se toteutus, into kyllä löytyy (ainakin vielä).

Kämppä rupeaa jo näyttämään siltä kuin pitääkin. Vielä pitäisi vierashuoneen seinä tapetoida, sitten olisi asuintilat valmiit! Kylppäri- ja saunaremppa pitäisi vielä suunnitella ja toteuttaa tässä lähiaikoina, se nyt kuitenkin on toissijainen juttu, siitä selviää lyömällä rahaa tiskiin, sitä varten ei juuri tarvitse hikoilla. Pienet itkut se ehkä vaatii kun säästöistä lähtee niin iso osa..

Leevin oma kolo

 

Leevin oma piha. Ei mikään rymypiha, vaan tommonen naapureiden ja lintujen kyttäilypiha jossa pysyy tassut kivasti puhtaana :)