Opiskelijan elämää

Tätä tää sitten on. Koulua ei oo, päivärytmii ei oo. Opintopistei on syksyltä niin paljon ettei kela kitise tän kevään takia. Muilla on kouluu, kukaa ei tee mitää mun kaa iltamyöhällä. Tänäänki olisin ollu valmis ravintolan jälkeen lähtee parille johonki, kaikki muut halus kotii nukkuu...

Vaik oon kotona melkee 24/7, ni sen kerran ku oon kerranki 3h pois, on Leevi osoittanu mieltään. Nyt jo toinen kerta parin viikon sisään ku jätkä merkkaa sänkyyn. (??!!) Vaikkei sillä yhäedelleenkään oo mitään asiaa sänkyyn, eikä se jäljistä päätelleen siellä oo edes salaa juurikaan hengaillu. Pyykkäystuuletusilta taas. Onneks on vuorokausirytmi sekasin, eikä tarvii ysiltä päästä nukkumaan :D

a-a-ahistaa..

..eli valivali-päivitys.

Kolmas viikko koulua menossa ja ahistaa jo nyt. Kolme kurssia kevään aikana, kaks kivaa ja helppoa, yks miltei mahdoton. Rahajutut ei vaan mee mun päähän, emmä halua edes oppia laskemaan taseita yms kirjanpito-kuraa! Pakko kai se on yrittää.

Koko luokalla oli helpon kevään fiiliksissä, kunnes opettaja-tutor avas sanaisen arkkunsa. Kyllä kesätöiden hankinta oli kaikilla tiedossa, mutta myös opinnäytetyön paikka ja tuotanto-projektin yrityskontakti pitäis pikkuhiljaa löytyä jokaiselta. Kauheen kiva se on ettiä projekti-kontakteja työelämästä kun opettajat ei voi kertoa mitä voi tehdä, miten laajoista jutuista on kyse.. Kaikki perustieto puuttuu. 

Yhdistyselämä vie mua mukanaan, vaikka oon niistäkin asioista taas ihan pihalla. Töitäkin yritän tehdä, nekin kyllä tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Ainahan saa pyytää apua.. Pomo ja kaikki muut joilta kysyn apua on ku poliitikkoja, eikä niistä vastauksista hyödy mitään.

Niijuu, ostin uuden petauspatjan tällä viikolla. Leevi oli päättäny viettää päiväänsä sängyssä, tainnu säikähtää kun on meinannu jäädä kiinni kielletystä puuhasta ja pissannu vauhdissa sänkyyn. Eihän tollasta paksua petaria saa puhtaaks millään. Ja tietysti tällaset tapahtuu aina loppukuusta ku on jo valmiiks kohtuu persaukinen. 

Ostin myös uuden kameran nettikaupasta. Se oli tietty rikki valmiiks, näytöstä puuttus suurin osa väreistä. Nyt se kamera tai tuleva uus kamera seilaa jo toista viikkoa pitkin suomen postikeskuksia. On mulla tietty toi hyvä möhkälekamera, mut emmä sitä mukana jaksa kokoaikaa kantaa. Kaikki hyvät hetket ku olis halunnu ikuistaa jäi taas ikuistamatta. 

Saatiin koirapuistossa taas hyvä maine, Leevi pisti torstaina jotai vauva-spanielia (melkeen vuoden vanha) turpaan... Oikein se sille vauvalle oli, mitäs oli liian innokas, eikä uskonut lukuisista varoituksista. Leevi kun ei tykkää naskalihampaista korvissaan tai takapuolen päällä roikkuvasta pennusta. Leevillä on vielä pentujen kanssa pitkä pinna, joku muu olis suuttunu ensimmäisestäkin yrityksestä. Omistajat ei vaan ollu käyny koiransa kanssa koirapuistossa ennen ja koirien keskenäinen käytöskään ei tainnut olla ihan tuttua.. Nyt Leevi on sitten aivan hirveän vihainen koira ja heijän Fifillä traumat KAIKISTA vieraista koirista. Fifihän tietysti on täydellinen ja syytön kaikkeen. On se vaikeeta kun osa ihmisistä antaa koirien mennä ja ratkaista itse omat suhteensa toisiin koiriin. Jotkut ei taas päästä koiraansa viittä metriä kaummas itsestään ja kun kuuluu pienikin äännähdys leikin tuoksinasta, on kriisi päällä. Taidan olla se seuraava josta jauhetaan paskaa tätien kesken puistossa iltasin. Tekis mieli joskus niillekin tekopyhyyksille sanoo jottai. Menkää vaikka suoraa päi naamaa sanoo asianne, ei se viikosta toiseen seläntakana jauhaminen asioita eteenpäin vie!

Huh mitä tajunnan virtaa, tän ois melkee voinu jättää julkasematta :D

Surkeaa elämää

Pientä vattatautia ilmassa.. Onneks vaan pientä eikä niin pahaa ku viimeks...

Muistellen aikaa kun olin viikon vatsataudissa. Se oli elämäni kauhein viikko. Kaikki lihakset särki, mikään ruoka ei pysyny sisällä ja samanlaiset jääkelit kun nyttenkin. Kaikki muutkin sukulaiset ja kaverit oli samaanaikaan jonkunverran kipeitä, kukaan ei suostunu viemän Leeviä pidemmälle lenkille. Mä kun en päässy ku just ja just talon ympäri. Vitutti ja itketti. Leevi napittaa mua ja tahtoo ulos. Ei pysty edes päätä tyynystä nostamaan ku tuntuu että lähtee taju. Ainoa kerta ku oon miettiny miks piti mennä hankkii koira.

The ilme. "Kui sä vaan makaat siin?"

Onneks mun olotila rupee jo helpottamaan, harmittaa vaan ku kaikki viikon ainukaiset tapaamiset meni ohi. Ne kaikki mitä olin odottanu. 

Loppupäivän suunnitelma: Peitto ja tyyny lattialle, Leevi kainaloon ja unta kuuppaan!

Vihdoinkin edistystä!

Sain leikattua Leevin kynnet, ensimmäistä kertaa yksin! Eikä tullu edes tavallista painimatsia. :) Toivottavasti tää linja jatkuu.

Selvisin hengissä myös viikonlopusta. Se vaan on aina yhtä helvettiä sulkeutua keskelle metsää viikonlopuksi tekemään toimintasuunnitelmia. Vaikka kovin oon yrittäny kadota lippukunnasta takavasemmalle ja piiriä kohti, en vaan pysty jättämään yhtäkään ryhmää pulaan... Aina kun tulevaisuus näyttää valosammalta, otan jonku jämähomman niskoilleni ja elän hajoamispisteessä pari vuotta lisää, uudestaan ja uudestaan. Enkä saa sanottua että vihaan sitä kaikkea, en saa tehdä mitään itselle mielekästä.

Oon kade Leevin nelivedolle, ei sillä askel lipsu. Mä en meinaa päästä edes kotiovesta pystyssä ulos. Kypärä päähän ja lenkille?

Lumimyräkkä jee jee!

Kunhan Helsinki-Vantaa toimii silti ja saan vanhemmat kotii! Eilisistä lumitöistä ei saatu Leevin kanssa mitään kuvia, oli jo niin pimeää. Tänään otettiin uus yritys ja pojallakin oli vauhti päällä..

Oon kyllä niin tyytyväinen tähän uuteen kameraan, saa jopa ilme-kuvia :)

Käytiin vielä koirapuistossakin riekkumassa melkeen kaks tuntia. Tarvii sinnekin ottaa joskus kelien parantuessa kamera mukaan, sais hyviä muistoja. Ja niinku ylempää saatto päätellä, on muutaman kerran tässä lähipäivinä tehty lumitöitä taas... Taidan lähtee vielä kerran lapioimaan vallin pois, että saan vanhemmat kotiin. Lupasivat soittaa 3-5 aikaan (yöllä! :/ ), et koska heijät haetaan bussipysäkiltä. Ihmettelen, miten ne meinaa jaksaa töihin mennä, saatika miten mä jaksan olla niille kuskina kun ne menee töihin?! Oisivat vaan ottanu yhden vapaapäivän lisää..

Vanhemmat myös puhus yhteisestä reissusta ens talvena jonnekkin kauas ja lämpimään. Mulla alkokin tää kaukokaipuu tässä olemaan :) Ainoo vaan, et Leevin vakkarihoitajat on mun vanhemmat. Nyt tarttis keksii uudet, tai hankkii hoitolapaikka. En vaan tiedä kumpi olis parempi Leevin kannalta, ventovieraat mutta asiantuntevat ihmiset vai pari kertaa tavatut kaverit.. Kyllähän se harmittaa toista jättää, tosin, jos mulle tarjotaan sellasta matkaa.. Kyllä Leevi pärjää, ei siitä oo kiinni, ikävä vaan tulee. Mut eipä sitä kannata vielä haikailla, vuoden päästä sitä vasta ollaan reissaamassa!

Tosin, tässä on ollu näitä matkasuunnitelmia; Viron kylpyläkeikkaa, mahdollista Etelä-Korean matkaa, pientä syksyn rantalomaa tyttöjen kanssa.. En ees malta odottaa mitä tää vuosi tuo tullessaan! :))

Säälittävää? ehkä..

Leevi väsähti tän päiväsestä täysin.. Oltiin kolme tuntia menossa, käveltiin partioon tulostelemaan ja sieltä takasin kodin viereen koirapuistoon leikkimään. Hyvä että jakso syömään herätä. Muaki alko väsyttää, kyllä ne vanhempien lumet siellä pihalla aamuun odottaa, nyt ei vaan jaksanu lähteä. Koko päivän painanu ja iltakahdeksalta sain rojahtaa sohvalle... Mutta eihän sitä voi olla sohvalla syömättä tai juomatta? Jääkaapissa oli pelkkää spritea, mut emmä juo limppaa ilma viinaa :D Eli absolut vanilia ja sprite, tais olla ne kuulusat kalsarikännit tänää sitte.

Kyllä huomaa että on joululoma! Normaalisti jo tiistaisin alkaa suu napsaa, kun odottaa torstain opiskelijabileitä. Lomat on vaikeita, tavasta on vaikea päästä pois.. Hienosti kestin, ihan ilman kännejä, jopa sen uudenvuoden, kun kaikki muut joi!

Taidanki ottaa huomenna Leevin mukaan lumitöihin, kun kerran on koira-auto käytössä. Ehkä jopa kamera tarttuu mukaan.. Toivottavasti. Mun mielestä on kurjaa lukea blogeja joissa ei oo valokuvia!

Myöhäistä uutta vuotta!

Uusi vuosi on mulle juhlana aika merkityksetön, ainakin nykyään. Olihan se aikanaan kivaa kun oli yks turha syy lisää vetää pää täyteen, mutta Leevin tulon jälkeen oon lähinnä toivonu ettei koko juhlapäivää oliskaan. Tai ainakaan niitä paukkuja..

Vois sitä huonomminkin mennä, ei Leevi sentään pakene kylpyhuoneen nurkkaan tärisemään koko illaks. Säpsähtelee vaan, luimistelee korviaan ja välillä siirtyy eteiseen makoilemaan, kun sinne ei näy eikä kuulu niin hyvin.Parhaiten Leevi rauhottuu, kun kattoo telkkaria tai kuuntelee musiikkia hiukan normaalia kovemmalla. Peittää mukavasti ääniä, ja kotiolot on samanlaiset kun normaalinakin arki-iltana. Viimevuonna oli täällä juhlat uuden vuoden kunniaks, ni tuli valvottua ja metelöityä aamuun asti. Nyt olikin huonompi.. Kun asuntoon tuli hiljasta, alko Leeviä pelottamaanki sitte yllättävän paljon (tai sit asiaan vaikutti paukkeessa käyty pikapissa). Enhän mä sitä reppanaa voinu yksin jättää, otin vieraspatjan eteisen lattialle, suljin kaikki ovet ikkunallisiin huoneisiin, otin koiran kainaloon ja painuin unten maille. Ja kyllähän Leevikin simahti heti, helpotti tuo ihmisen seura tarpeeksi.

 Vanha kuva, mut kivan näkönen uniasento. Samassa paikassa Leevi vietti myös uuden vuoden yönsä.

 

Uuden vuoden lupauksia en tehny, mutta kun sisälläni elää pieni viherpiipertäjä.. Innostuin facebookissakin levinneestä lihattomasta tammikuusta. Meinasin jo viettää tosissani lihattoman tammikuun, kunnes tajusin, ettei terveydellään kannata leikkiä. Emmä tiedä, olisko yksi kuukausi vaikuttanut terveyteen vielä isommin, mutta kuitenkin. En voi sietää papuja, herneitä, tofua ja suurinta osaa niistä kasvissyöjien jutuista. Olis tullut hiukan liian yksipuolinen ruokavalio. Kaiken lisäks pitäis vähentää maitotuotteiden käyttöä.. Mä rakastan juustoa, maitoa ja jugurttia! Voin mä silti yrittää vähentää.. Ja lupasin itselleni että kokeilen tammikuun aikana kasvisruokia, joita en muuten tekisi. Yritän myös syödä koulussa kasvisruokaa, jos vaan millään pystyn. Ainakin voi avartaa näkökulmiaan, vaikkei musta ikinä täyttä kasvissyöjää saiskaan. Kasvisten syöntiä voi aina lisätä ja hetkeks unohtaa sen lihakeskeisyyden ruoassa. Ohi lihattoman, meinasin kyllä kokeilla kalaruokiakin, nekin tuntuu jotenkin vaikeilta mulle..

Onneks Leeville kelpaa aina mun keitokset, vaikka ne oliskin pilalle menneitä. Ei tarvii roskiin heittää mitään ruokaa ikinä! :)