Sain leikattua Leevin kynnet, ensimmäistä kertaa yksin! Eikä tullu edes tavallista painimatsia. :) Toivottavasti tää linja jatkuu.
Selvisin hengissä myös viikonlopusta. Se vaan on aina yhtä helvettiä sulkeutua keskelle metsää viikonlopuksi tekemään toimintasuunnitelmia. Vaikka kovin oon yrittäny kadota lippukunnasta takavasemmalle ja piiriä kohti, en vaan pysty jättämään yhtäkään ryhmää pulaan... Aina kun tulevaisuus näyttää valosammalta, otan jonku jämähomman niskoilleni ja elän hajoamispisteessä pari vuotta lisää, uudestaan ja uudestaan. Enkä saa sanottua että vihaan sitä kaikkea, en saa tehdä mitään itselle mielekästä.
Oon kade Leevin nelivedolle, ei sillä askel lipsu. Mä en meinaa päästä edes kotiovesta pystyssä ulos. Kypärä päähän ja lenkille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti