..eli valivali-päivitys.
Kolmas viikko koulua menossa ja ahistaa jo nyt. Kolme kurssia kevään aikana, kaks kivaa ja helppoa, yks miltei mahdoton. Rahajutut ei vaan mee mun päähän, emmä halua edes oppia laskemaan taseita yms kirjanpito-kuraa! Pakko kai se on yrittää.
Koko luokalla oli helpon kevään fiiliksissä, kunnes opettaja-tutor avas sanaisen arkkunsa. Kyllä kesätöiden hankinta oli kaikilla tiedossa, mutta myös opinnäytetyön paikka ja tuotanto-projektin yrityskontakti pitäis pikkuhiljaa löytyä jokaiselta. Kauheen kiva se on ettiä projekti-kontakteja työelämästä kun opettajat ei voi kertoa mitä voi tehdä, miten laajoista jutuista on kyse.. Kaikki perustieto puuttuu.
Yhdistyselämä vie mua mukanaan, vaikka oon niistäkin asioista taas ihan pihalla. Töitäkin yritän tehdä, nekin kyllä tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Ainahan saa pyytää apua.. Pomo ja kaikki muut joilta kysyn apua on ku poliitikkoja, eikä niistä vastauksista hyödy mitään.
Niijuu, ostin uuden petauspatjan tällä viikolla. Leevi oli päättäny viettää päiväänsä sängyssä, tainnu säikähtää kun on meinannu jäädä kiinni kielletystä puuhasta ja pissannu vauhdissa sänkyyn. Eihän tollasta paksua petaria saa puhtaaks millään. Ja tietysti tällaset tapahtuu aina loppukuusta ku on jo valmiiks kohtuu persaukinen.
Ostin myös uuden kameran nettikaupasta. Se oli tietty rikki valmiiks, näytöstä puuttus suurin osa väreistä. Nyt se kamera tai tuleva uus kamera seilaa jo toista viikkoa pitkin suomen postikeskuksia. On mulla tietty toi hyvä möhkälekamera, mut emmä sitä mukana jaksa kokoaikaa kantaa. Kaikki hyvät hetket ku olis halunnu ikuistaa jäi taas ikuistamatta.
Saatiin koirapuistossa taas hyvä maine, Leevi pisti torstaina jotai vauva-spanielia (melkeen vuoden vanha) turpaan... Oikein se sille vauvalle oli, mitäs oli liian innokas, eikä uskonut lukuisista varoituksista. Leevi kun ei tykkää naskalihampaista korvissaan tai takapuolen päällä roikkuvasta pennusta. Leevillä on vielä pentujen kanssa pitkä pinna, joku muu olis suuttunu ensimmäisestäkin yrityksestä. Omistajat ei vaan ollu käyny koiransa kanssa koirapuistossa ennen ja koirien keskenäinen käytöskään ei tainnut olla ihan tuttua.. Nyt Leevi on sitten aivan hirveän vihainen koira ja heijän Fifillä traumat KAIKISTA vieraista koirista. Fifihän tietysti on täydellinen ja syytön kaikkeen. On se vaikeeta kun osa ihmisistä antaa koirien mennä ja ratkaista itse omat suhteensa toisiin koiriin. Jotkut ei taas päästä koiraansa viittä metriä kaummas itsestään ja kun kuuluu pienikin äännähdys leikin tuoksinasta, on kriisi päällä. Taidan olla se seuraava josta jauhetaan paskaa tätien kesken puistossa iltasin. Tekis mieli joskus niillekin tekopyhyyksille sanoo jottai. Menkää vaikka suoraa päi naamaa sanoo asianne, ei se viikosta toiseen seläntakana jauhaminen asioita eteenpäin vie!
Väillä on hyvä purkautua! Oon miettinyt ihan samaa noista koirapuiston kyräilijöistä välillä.
VastaaPoista