Pientä vattatautia ilmassa.. Onneks vaan pientä eikä niin pahaa ku viimeks...
Muistellen aikaa kun olin viikon vatsataudissa. Se oli elämäni kauhein viikko. Kaikki lihakset särki, mikään ruoka ei pysyny sisällä ja samanlaiset jääkelit kun nyttenkin. Kaikki muutkin sukulaiset ja kaverit oli samaanaikaan jonkunverran kipeitä, kukaan ei suostunu viemän Leeviä pidemmälle lenkille. Mä kun en päässy ku just ja just talon ympäri. Vitutti ja itketti. Leevi napittaa mua ja tahtoo ulos. Ei pysty edes päätä tyynystä nostamaan ku tuntuu että lähtee taju. Ainoa kerta ku oon miettiny miks piti mennä hankkii koira.
The ilme. "Kui sä vaan makaat siin?"
Onneks mun olotila rupee jo helpottamaan, harmittaa vaan ku kaikki viikon ainukaiset tapaamiset meni ohi. Ne kaikki mitä olin odottanu.
Loppupäivän suunnitelma: Peitto ja tyyny lattialle, Leevi kainaloon ja unta kuuppaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti