Työnteon välttelyä..

..internetin ihmeellisessä maailmassa. Ällön siirappinen aamu, katellu lähinnä http://love-pictures.tumblr.com/ löytyviä lässynlässyn rakkaus-kuvia. Muutama tunti hujahti aikamoisessa haavemaailmassa ja prinsessasaduissa..


Nyt niitä töitä!

Maanantaifiilikset

Että mua laiskottaa. Ulkon on ollu niin kamala ilma jo kaks päivää et oon tyytynyt leikkimään Leevin kans sisällä ja käyty muutamilla lyhyillä lenkeillä. Huomenna tsemppaan, varmasti tsemppaan!


Kävin tallilla. Joo. Siin se mun päivä melkeenpä sit olikin. Topi oli mahtava kentällä, teki kaiken pienistäkin avuista, ihan mitä keksinkään pyytää. Ennen ratsastusta se reuhos taas niin paljon tallissa et täytyy myöntää e pelko isoja eläimiä kohtaan nosti taas päätään. Ei pal sais, menee takapakkia toi tutustuminen Topiin, se kuitenkin aistii mun pelon. Eikä se tykänny päästää mua selkäänsä tänään. Kauhee pörrääminen ja tappelu, lopputulos hyvä silti, vaik meinasinkin muutamaan otteeseen lentää turvalleni kuraan..


Koti haisee ikävältä, you know? Emmä oo ollu yksin sitte keskiviikko aamun jälkee juurkaan, tuntuu taas niin vammaselle. Sekoilen aina ku puhelin soi. Ihan noin muutenkin, tuntuu ain niin siistiltä ku joku kaipaa mua ja soittaa mulle! Paitti pomo, se vois keksii itelleen vaik sopivamman työpaikan, murjotusvalitusitkukitinä. Ei oo helppoja noi assarihommat, mäkun vielä luulin et ne on helppoa rahaa.. 


Onneks mun ei tarvii kääntää mun vuorokausirytmiä enää entiselleen.Tajusin meinaa et mul ei oo enää ku yks kahdeksan aamu viikossa, nekin tunnit oon suunnitellu skippaavani, ainaki tällä viikolla. Oon päättäny et en käy kesken koulupäivän kotona ku sit en jaks lähtee enää takasin koululle. Torstaina olis koulua 8-10 ja 12-18. Jos menis aamutunneille ni tarttis Leeville hoitajan ku venyy päivä niin pitkäks.. Ehk mä vaan suosiol lintsaan, onhan niitä tunteja toisenkin kerran viikolla, harkkoja voi sit tehdä itekseenkin. Harkat saattaa jopa edistyy paremmin ilman sen opettajan päätä sekoittavia kommentteja.

Ropsrops ja paleltaa!

Saunallisen asunnon puutteessa mielikuvamatkailua!

Jos sitä pian tekis päivän lenkkinsä näissä maisemissa ja unohtais hetkeks noi +1 lämpötilat ja hyytävät kaatosateet? Ainoo vaan et haluun ittelleni jonku kaverin mukaan matkaan. Ahdistaa ajatus kahdesta viikosta 24/7 vanhempien kanssa.. Tähän asti kun niitä on nähny jokatoinen viikko vaan muutaman tunnin!

Kai sitä täytyy koittaa bongaa joku surffi-pummi porukka ku tykkäis hengailla mun kans, tulis prepattuu tota englantiakin sit juur ennen keväällä odottavaa työhakuruljanssia. Noh, ennemmin sitte vaikka yksin. Mut ei viel murjoteta, katotaa kui muijan käy.

Hyvän mielen Leevi!

Tultiin juur lenkiltä. Leevi ihastus johonkin vastaantulevaan vanhempaan rouvashenkilöön, joka jäikin rapsuttelemaan Leeviä (ja avaamaan sydäntään). Oon aika hyvä esittämään tommoses tilantees että mua kiinnostaa kuunnella toisen juttuja ja Leevikin oli kauhian nätisti ja anto toisen rapsutella rauhassa. Lopuks nainen kiitteli kauheesti kun oli saanut puhua jollekin, on kuulemma niin yksinäistä kun oma koira juuri kuoli ja miestäkään enää ole. Pelastettiin Leevin kanssa kuulemma hänen päivänsä kun sai karvakorva-terapiaa.

Kyllä sitä itellekin voi niin pienestä tulla hyvä mieli, eihän se paljoo multa ollut pois pysähtyä hetkeks lenkillä kuuntelemaan toisen murheet :)

Leevillä on uus puruluu. Aikas iso joo, mut cittarista tommosen sai 9 eurolla.. Aattelin et siinä riittää haastetta hiukan pidemmäks aikaa ku pussillisessa pieniä puruluita. No joo, kyllähän se kestää mut hupia siitä ei juurkaan oo! Pari kertaa sitä on uskaltauduttu lipasemaan ohikulkumatkalla, mutta hampaita sille ei uskalleta näyttää ja tohon viereenkään ei voinu jäädä makaamaan valokuvan ottoa kauemmaksi aikaa. On se vaan niin pelottava! Toivottavast se jossain vaihees rupee olemaan ok ja se tulis tuhottua tästä kämpästä..

Vihdoinkin torstaina tuli meikäläisen uus telkkari! 40" Samsungin led-vehje <3  Kyl nyt kelpaa kattoa telkkaria ku ei tuu enää päänsärkyä siristelystä. Sitkun vielä joku hakis ton vanhan pois täältä pyörimästä..

Käytiin eilen kattomassa Tepsin peliäkin pitkästä aikaa. Mulla oli ihan törkeen kivaa, mut ikävä kyllä se ei tainnu näkyä ulospäin. Mä koen nyt muutenkin olevani täysin väärinymmärretty ja aikaansaamaton ihminen. Minkä mä sille voin jos mun tunteet ei näy musta ulos? Jos mä koitan olla mukava ni se koetaan vittuiluna. Kun mä koitan vittuilla ni mut koetaan hyvänä tyyppinä. Mul on normiolo ni mua kielletään mököttämästä. Mulla on kivaa ni mulla on normiolo. Jos jään pohtimaan jotain omassa mielessäni ni mulla on olevinaan joku yyber-vitutus.. Mitäs tällekin asialle sit tekis?

Onpas se sitten pakko kattoa telkkarista Paratiisi jokaikinen ilta.. 32 päivää ja mä sanon adjöö. Lämpötilaa lisää 20-30 astetta, houkuttaa kyllä varsinkin tän päiväsen kuralenkin jälkeen. 


Vaikka Leevillä kuin on toi Hurtan kurapuku ni ihan yhtä märkä ja paskanen se tuntuu olevan lenkkien jälkeen. Pesulle sitä tänäänkin jouduttiin! Pitäiskö purkaa toi vanha kurapuku paloiks, käydä kangaskaupan kautta ja ommella ihan ite uus. Ei raaskeis uutta ostaa. Vaikka maksaahan ne kankaatkin, kumpi sit oliskaan halvempi..?

Thaimaa mielessä!

Huh, kivi vierähti tänään sydämeltä! Sain vihdoinkin Leeville hoitopaikan jouluksi.. Vielä parhaimman mahdollisen, nyt voi hyvillä mielin lähteä reissuun. Tsekkailin jo eläinhoitoloiden hinnastoja.. joulun ja uuden vuoden yli tommonen kahden viikon hoito olis maksanu reilut 400€, sekä huonon omantunnon jättää rakas lemmikki vieraiden ihmisten käsiin niinkin pitkäksi aikaa. Nyt mä vihdoinkin uskallan odottaa joulua ja Thaimaan lämpöä :)

Leevi tottuu kyllä mihin vaan, jopa yli pieneen parin kymmenen neliön täyteen ahdettuun kämppään minne emännän tarttee kauheen usein päästä kyläilemään. Eipä tuo näytä moksiskaan olevan, ahtaimpaan väliin sitä tarvii ittesä kuitenkin tunkea - mahdollisimman lähelle sohvalla pötköttäviä ihmisiä!

Ei sillä, emmä sitä ehdoin tahdoin halua saada sopeutumaan kaikkeen kurjaan, tilanteiden pakosta niin vaan joskus käy.

Tässä tää uus tulokas - Topi.

Huomenna taas yrittämään tallille onneaan.. Omistaja ehdotti jo tulevansa pitämään ratsastustuntia mulle (ku mun ratsastuksesta ei tuu mitään omien kirjoitusteni mukaan). Nojoo, juokseehan Topi ku mamma tulee sitä pyytämään, mut en mä siitä ite mitään saa irti! Sitäpaitti mä uskon et toi heppa joskus ymmärtää sen että mulle ei vittuilla. Mä en luovuta ennenku se tekee kaiken mitä pyydän, periks ei anneta. Eikä mulla oo tarvetta päästä hetisamantien täyttä laukkaa ja treenaamaan täysillä vanhoja juttuja. Haluun ite opetella, fiilistellä ja kokee jotain onnistumisen tunteita, muualla kun niitä ei pal tunntu tulevan.

Koulu siis potkii toden teolla päähän, mä en käsitä mitään ja hommat kaatuu niskaan. Nytkin pitäis lukea tenttiin, mut emmä mitään koko aiheesta ymmärrä. Koen vaan turhaks lukee vartin verran yhtä ja samaa lauseta uudelleen ja uudelleen ymmärryksen toivossa. Pakko kai se on taas palata yrittämään, jos vaikka sen verran jotain menis kalloon että sais ne paperit tosta laitoksesta käteen puolen vuoden päästä..

Welcome loskapaska!

Ei sillä, ei mulla mitään oo näitöä aurinkoisia syyspäiviä vastaan, mut Leevillä on uus upee sadetakki kurapuvun kaverina!

Hintalaputkin roikkuu vielä mukana.. :D Sovitin siis uutta takkia koirapuistossa, käytiin lenkillä postista hakemassa paketti.. pakko ihan sitä oli päästä heti sovittamaan. 


Nyt on vatta-karvat leikelty märkiin keleihin sopivaksi ja tassukarvat siistitty! Emäntä ei vaan oo yhtään niin hyvin varustautunut kurakeleihin..


Koulussa kaikki vallan mainiosti, Japanin Karin viiminen kurssi hyväksytysti läpi ja koulua ei oo ennen joulua juurikaan enää. Nyt on löytyny vihdoin se mielenrauha, ei stressiä pitenevästä to do-listasta tai päänsisäisistä asioista.


Huomenna taas tienaamaan rahaa assarihommista ja pitkän kaavan mukaan Turun yöhön. Voik pal paremmin enää mennä?


Loppupäivän aattelin tänää nautiskella auringonpaisteesta hevosen selästä käsin :) Ärsyttävän ylipositiivista?

Edes haarniska ei suojais tarpeeks..

Tän viikon saldona siis vekki silmäkulmassa ja venähtänyt nilkka. Nilkan kanssa on hiukan vaikee lenkittää Leeviä ja Leevi jäikin sit taas vanhemmille hoitoon hiukan pidemmäks aikaa. Jos vaikka huomenna jos pystyis ottaa sen takasin ni näissä illoissa olis jotain hohtoa olla kotona.


Mielestäni oon rauhottunu nyt jopa ihan liikaa. Tekis mieli lähtee välil hiukan ihmisten ilmoille, mut tiettykään kukaa ei oo kaupungissa, on jossain pippaloissa joihin en haluu lähtee kuokkimaan tai sit vaan just nyt sattuu oleen sellanen fiilis et on kivampi nysvää yksin himassa. Kiitti kaverit.


Tylsin ilta ehkä ikinä. Tuntuu vaan et pullistun jos syön jotain, telkkarista ei tuu mitään, yhtään fiksuja hommia en jaksa enää tehdä. Nukkumatti, pelasta mut! :D 

Jänskää

Aamulla olis opinnäytetyön väliseminaari, kyllä jänskättää. Taas askeleen lähempänä insinöörin papereita..


Muuten tää päivä on näyttäny lähinnä tältä:

• Ärsytys ja kiukku yhdistystoiminnasta. 
• Onnensa ohi nukkuvia ihmisiä. Ärsyttää mua suunnattomasti, varsinkin sillon ku olis ollu paha hetki ja kaivannu hiuka supporttii.
• Leevi oksensi matolle, tietenkin matolle
• Selkä on kipee, taas
• Huomenna on liikaa hommaa
• Oon liian kiltti, ihanku mut olis kastroitu tän syksyn aikana. Mis on mun munat??
• Syöminen on tuskaa, syön hiirenpaskan kokosia annoksia ja voin pahoin.

Oikeesti mul on kaikki kyl ihan hyvin. Mut negatiiviset asiat tekee vaa mieli kaivaa taas esille. Pahint on et mä en saanu mun MAITOA! ärrinmurrin.

Onnellista elämää

 Nyt ku näin menee sanomaan ni pian tapahtuu taas jotai kamalaa. Mut ainakin oon tiedostanu elämäni olevan ajoittain mahtavaa! Maha rauhottus, elämä on muutenkin mallillaan, mun kämppä on ihana, Leevi tuli takasin kotiin.. Ainoo on toi koulu mikä ahistaa, mut se kai on aika pieni paha sentään.

Jassi toi mulle tuliaisia Etelä-Koreasta. Pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä.. <3     

Ja sit vihdoinkin tätä kämppää, semmosena kun mä sen halusin. Kuvat o hiuka pimeitä vuodenajasta ja huonosta kamerasta johtuen mut.. 

Keittiö.

 Puolikas olohuone ja makuuhuone :D

 Toinen puolikas olohuonetta

Joskus kun sais nää ikkunasta näkyvät maisematkin taltioitua ni olis mahtia. Tää kämppä on ihan unelma, mut silti en usko asuvani täs kauheesti kauempaa kun vuoden.. Taitaa olla omistusasunnon aika mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen :)

Yäkkis.

Vau. Kylläpäs kuukausi meni kauhian nopeesti! Ja kylläpäs kuukausi muutti mut armottomasta bilettäjästä pullantuoksuiseksi koti-ihmiseksi.


Elämä kostaa? Huumailin ihanista, pirteistä ja darrattomista viikonloppuaamuista, kunnes iski vattapöpö. Harvinaisen onnellinen oon tosta vessan lattialämmityksestä ja siitä et viittisin eilen puunata koko vessan putipuhtaaks. Pääasia ettei mun painajaismaiset vauva-unet ollu mitään enneunia. 

Kesä 2011 - parhaat palat

Pitänee nyt päivittää kerralla koko kesä, kun kesällä oli bloggauksen suhteen niin hiljasta.


Kesä 2011.. se oli sitä villiä aikaa :D 


Nimenomaan, humalaista, työntäyteistä, yhdessä hujauksessa ohi. Kesän pahin perseily - juurikin allaolevalta illalta, tulipahan lennettyä se ensmäinen kerta baarista ulos liialti ottaneena. Never ever again.

Käytiin tyttöjen kanssa Gdanskissa shoppailemassa viikonlopun verran. Mahti reissu - legendaarista, sanoisinko! Käveltiin, käveltiin ja käveltiin, ei missään ostoskeskuksissa vaan eksyneenä landella. Pelättiin taksikuskeja, lähdettiin maksamatta hostellista, rikottiin matkalaukku, kulutettiin kaikki rahamme, menetettiin hermomme paikallisiin. Ehkä toi yks viikonloppu Gdanskissa riitti mulle, ens kerralla johonkin muualle. Jäipähän muistoja joita naureskella!

Åstranden i Åbo. Kesän the place. Töitten jälkeen ottamassa aurinkoa jokirannassa. Lenkillä jokirannassa. Päiväkännit jokirannassa. Etkoilemassa jokirannassa. Sunnuntain darrakaljat jokirannassa. Mahtia. 

Leevi. Kesäleevi. Leevi vietti kaikki viikonloput mökillä vanhempien kanssa. Mä sain elää rauhassa sinkkuelämääni ja rellestää. Onneks on vanhemmat, sai tuulettua oikeen kunnolla kesän aikana, olla murehtimatta Leevistä ja saattoi unohtua ihan mihin vaan, kunhan töihin maanantaina selvis.

Leevin ravistelut.

Fillari. Rakas Bilteman fillari pöllittiin, kotipihalta. Uskomatonta. Tai ehkä varkaalla oli järkeä; Biltema-pyörän varastaminen on pienempi paha ku jonkun tuhottoman kalliin maastopyörän. No, ostettiin sitte hyvillä tarjouksilla mulle Poni. Katotaa koska se ottaa jalat alleen..

Oli ruissi. Sehän vasta sekavaa aikaa onkin. Tää kuva on sattumoisin bongattu kaverilta facebookista, kuulemma Bulletin keikalta. Kyl mä itteni tunnistan, toi sinipaitainen jonku olkapäillä (kuulemma Teemun olkapäillä). Mut emmä tunne tota toista ku pitää musta kiinni. Enkä mä oikeestaa tiiä tästä mitää. Ainaki näytän olevan ehjä.

Sit tuli syksy. Masentava syksy. Kirjota opinnäytetyötä ja tsemppaa viiminen vuos. Ei. Nää on mun oppituntifiilikset. Yhtään muistiinpanoja en oo vieläkään tunnilla kirjottanu, näitä kuvia on kyllä sitten muistiinpanojenkin edestä..

Nii. Että kesä oli ja meni. Sinkkuelämä oli ja meni. Nyt on kodilta tuntuva koti, koira kotona, pirusti liikaa hommia ja bilettäminen ei enää oikeen maistu. Öö, miks täs ain käy näin?

Leevi 4-v ja elämä mallillaan!

Syksyn tullen kämppä on vihdoinkin ruvennut tuntumaan kodilta ja elämä rupeaa olemaan muutenkin järjestyksessä. Vieläkun sais opinnäytetyön kirjoitettua ja loput kurssit suoritettua ni sais keväästä vihdoinkin insinöörin paperit käteen!

Leevi täytti viimeviikolla neljä, kauhistus kun aika onkin menny! Samanlainen jäärä se on yhä edelleenkin, vipellystä riittää, varsinkin kun ilmat on viilentyny. Ainoo vaan et mun elämä on juur nyt kauhian kiireistä ja Leevi on kauheesti hoidossa eksällä, kaverilla ja vanhemmilla. Onneks sentään tota uutta miestä voi tapaa Leevinkin kanssa, taino enhä mä ketään semmosta koira-allergikkoa/vihaajaa voiskaan ottaa.. Nyt vielä aikaa vie toi vuokralla oleva suomenhevonen, 2xviikossa talille.. Kyl tää täst!