Tän viikon saldona siis vekki silmäkulmassa ja venähtänyt nilkka. Nilkan kanssa on hiukan vaikee lenkittää Leeviä ja Leevi jäikin sit taas vanhemmille hoitoon hiukan pidemmäks aikaa. Jos vaikka huomenna jos pystyis ottaa sen takasin ni näissä illoissa olis jotain hohtoa olla kotona.
Mielestäni oon rauhottunu nyt jopa ihan liikaa. Tekis mieli lähtee välil hiukan ihmisten ilmoille, mut tiettykään kukaa ei oo kaupungissa, on jossain pippaloissa joihin en haluu lähtee kuokkimaan tai sit vaan just nyt sattuu oleen sellanen fiilis et on kivampi nysvää yksin himassa. Kiitti kaverit.
Tylsin ilta ehkä ikinä. Tuntuu vaan et pullistun jos syön jotain, telkkarista ei tuu mitään, yhtään fiksuja hommia en jaksa enää tehdä. Nukkumatti, pelasta mut! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti