Tultiin juur lenkiltä. Leevi ihastus johonkin vastaantulevaan vanhempaan rouvashenkilöön, joka jäikin rapsuttelemaan Leeviä (ja avaamaan sydäntään). Oon aika hyvä esittämään tommoses tilantees että mua kiinnostaa kuunnella toisen juttuja ja Leevikin oli kauhian nätisti ja anto toisen rapsutella rauhassa. Lopuks nainen kiitteli kauheesti kun oli saanut puhua jollekin, on kuulemma niin yksinäistä kun oma koira juuri kuoli ja miestäkään enää ole. Pelastettiin Leevin kanssa kuulemma hänen päivänsä kun sai karvakorva-terapiaa.
Kyllä sitä itellekin voi niin pienestä tulla hyvä mieli, eihän se paljoo multa ollut pois pysähtyä hetkeks lenkillä kuuntelemaan toisen murheet :)
Leevillä on uus puruluu. Aikas iso joo, mut cittarista tommosen sai 9 eurolla.. Aattelin et siinä riittää haastetta hiukan pidemmäks aikaa ku pussillisessa pieniä puruluita. No joo, kyllähän se kestää mut hupia siitä ei juurkaan oo! Pari kertaa sitä on uskaltauduttu lipasemaan ohikulkumatkalla, mutta hampaita sille ei uskalleta näyttää ja tohon viereenkään ei voinu jäädä makaamaan valokuvan ottoa kauemmaksi aikaa. On se vaan niin pelottava! Toivottavast se jossain vaihees rupee olemaan ok ja se tulis tuhottua tästä kämpästä..
Vihdoinkin torstaina tuli meikäläisen uus telkkari! 40" Samsungin led-vehje <3 Kyl nyt kelpaa kattoa telkkaria ku ei tuu enää päänsärkyä siristelystä. Sitkun vielä joku hakis ton vanhan pois täältä pyörimästä..
Käytiin eilen kattomassa Tepsin peliäkin pitkästä aikaa. Mulla oli ihan törkeen kivaa, mut ikävä kyllä se ei tainnu näkyä ulospäin. Mä koen nyt muutenkin olevani täysin väärinymmärretty ja aikaansaamaton ihminen. Minkä mä sille voin jos mun tunteet ei näy musta ulos? Jos mä koitan olla mukava ni se koetaan vittuiluna. Kun mä koitan vittuilla ni mut koetaan hyvänä tyyppinä. Mul on normiolo ni mua kielletään mököttämästä. Mulla on kivaa ni mulla on normiolo. Jos jään pohtimaan jotain omassa mielessäni ni mulla on olevinaan joku yyber-vitutus.. Mitäs tällekin asialle sit tekis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti