Darrapuuhastelua!

Meni ihan linnanjuhlatkin ohi kun innostuin kiinnittämään tota postissa tullutta seinätarraa. Kauan siinä meni, mut oli se sen rahan (20€) ja vaivan arvonen.

Tonne sängynpäätyyn se tuli..

..ja likeltä se näyttää tältä.

Darra ei oo paha, mut riittävä. Ilmasen viinan bileet on aina petollisia.. Vieläkin naurattaa eiliset etkot!
Oltiin Leevin kanssa iltalenkillä pienissä, kun ykköskerroksen naapuri tuli kaupasta koiransa kans. Siinä sit kolme ihmistä ja kaks koiraa yrittää päästä samaan aikaan ovesta sisään.. Mä tietty koitan varoo mun nilkkaa, Leevi sai jonku slaakin, kuramatto lähti alta -> Makaan lattialla järkyttävän naurukohtauksen kourissa. Naapuri jäi suu auki tuijottamaan, kunnes sai suunsa auki "joonotota..palaillaan!" :DD Kylmä oon ajoittain hieno ihminen. Ain mul on joku omistuisesti ku naapureihin törmään, onneks tääl ei tartte asuu vuosikaupalla.

Kiukku-sunnuntai

Paha päivä, joka helppas vihdoinkin iltaa kohden itkupotkuraivareilla ja Leevin paijaamisella. Oli ollu vaavia taas ikävä <3 Pahan päivän kunniaks annoin sitten Leeville periksi ja se saa olla sohvalla peiton päällä. Ei se onneks tykkää siinä ikuisuuksiin olla ku tulee liian kuuma, mut sen verran et sain taas paijaustarpeeni tyydytettyä. Onneks on iso sohva..

Leevi naatiskelee sohvalla pötköttämisestä ja rapsutuksista! 

Kouluangsti

Mä oon niin ilonen että pääsen tosta koulusta pois. Mulla menee hermo noihin opettajiin ja niiden ammattitaidottomuuteen. Mä n jaksa opiskella enää näitä turhia asioita, joista ei tuu olemaan mulle juurikaan hyötyä työelämässä.


Mä en haluu lopettaa opiskelua. Mä en halua olla aikuinen ja tylsistyä työelämään. Mitä mulle sit enää voi tapahtua? En usko et mitään, kaikest tulee vaan puuduttavaa, pitäis löytää aviomies, lapsi ja asunto. Ahistaa jo nyt koko ajatus.


Opinnot on niin loppusuoralla et enää ei viitti ees yrittää. Kaikki on niinkun tehty jo.. Muutama tentti ja harkka, opparin kirjoittaminen ja yks kurssi keväälle muutaman rästi kirjoitteluhomman lisäksi ja mulla olis insinöörin paperit kourassa. Olis. Mut tarttis silti saada nää vähätkin hommat tehtyä. Neljä sivua materiaalia, siitä pitäis tehdä powerpoint-esitys.. Mut silmät kattoo tyhjää, yhtäkään sanaa en oo ymmärtävänäni, tuuli humisee päässä.. Millä ilveellä mä motivoin itteni loppuun asti?


Nää vapaapäivät on tylsiä. Joko on ihan liikaa hommaa niinkun tänään, talli, lenkki, partio, esityksen värkkääminen tai sit ei oo yhtikäs mitään tekemistä. Mä en tiedä missä viikonpäivässä mennään, mä en näe ketään kavereita. Istus sohvalla kattoen telkkaria ja possutan, hiukanko tästä tulee vaan kiukkuseks. Sais ees jotain kotitöitä tehtyä mut ei!


Topi oli vittupää tänään. Se monotti mua käteen, yritti osumatta muutaman muunkin kerran. Potkis ilmaa vaan eikä liikkunu mihinkään. Meinas tulla itkupotkuraivarit sielä selässä. 
Oikeesti mulla on kavereita ja enemmän elämää ku monella muulla. Mua vaan hajottaa tää energiattomuus. Mä en ikinä haluu olla työtön jos se tuntuu tältä!

Työnteon välttelyä..

..internetin ihmeellisessä maailmassa. Ällön siirappinen aamu, katellu lähinnä http://love-pictures.tumblr.com/ löytyviä lässynlässyn rakkaus-kuvia. Muutama tunti hujahti aikamoisessa haavemaailmassa ja prinsessasaduissa..


Nyt niitä töitä!

Maanantaifiilikset

Että mua laiskottaa. Ulkon on ollu niin kamala ilma jo kaks päivää et oon tyytynyt leikkimään Leevin kans sisällä ja käyty muutamilla lyhyillä lenkeillä. Huomenna tsemppaan, varmasti tsemppaan!


Kävin tallilla. Joo. Siin se mun päivä melkeenpä sit olikin. Topi oli mahtava kentällä, teki kaiken pienistäkin avuista, ihan mitä keksinkään pyytää. Ennen ratsastusta se reuhos taas niin paljon tallissa et täytyy myöntää e pelko isoja eläimiä kohtaan nosti taas päätään. Ei pal sais, menee takapakkia toi tutustuminen Topiin, se kuitenkin aistii mun pelon. Eikä se tykänny päästää mua selkäänsä tänään. Kauhee pörrääminen ja tappelu, lopputulos hyvä silti, vaik meinasinkin muutamaan otteeseen lentää turvalleni kuraan..


Koti haisee ikävältä, you know? Emmä oo ollu yksin sitte keskiviikko aamun jälkee juurkaan, tuntuu taas niin vammaselle. Sekoilen aina ku puhelin soi. Ihan noin muutenkin, tuntuu ain niin siistiltä ku joku kaipaa mua ja soittaa mulle! Paitti pomo, se vois keksii itelleen vaik sopivamman työpaikan, murjotusvalitusitkukitinä. Ei oo helppoja noi assarihommat, mäkun vielä luulin et ne on helppoa rahaa.. 


Onneks mun ei tarvii kääntää mun vuorokausirytmiä enää entiselleen.Tajusin meinaa et mul ei oo enää ku yks kahdeksan aamu viikossa, nekin tunnit oon suunnitellu skippaavani, ainaki tällä viikolla. Oon päättäny et en käy kesken koulupäivän kotona ku sit en jaks lähtee enää takasin koululle. Torstaina olis koulua 8-10 ja 12-18. Jos menis aamutunneille ni tarttis Leeville hoitajan ku venyy päivä niin pitkäks.. Ehk mä vaan suosiol lintsaan, onhan niitä tunteja toisenkin kerran viikolla, harkkoja voi sit tehdä itekseenkin. Harkat saattaa jopa edistyy paremmin ilman sen opettajan päätä sekoittavia kommentteja.

Ropsrops ja paleltaa!

Saunallisen asunnon puutteessa mielikuvamatkailua!

Jos sitä pian tekis päivän lenkkinsä näissä maisemissa ja unohtais hetkeks noi +1 lämpötilat ja hyytävät kaatosateet? Ainoo vaan et haluun ittelleni jonku kaverin mukaan matkaan. Ahdistaa ajatus kahdesta viikosta 24/7 vanhempien kanssa.. Tähän asti kun niitä on nähny jokatoinen viikko vaan muutaman tunnin!

Kai sitä täytyy koittaa bongaa joku surffi-pummi porukka ku tykkäis hengailla mun kans, tulis prepattuu tota englantiakin sit juur ennen keväällä odottavaa työhakuruljanssia. Noh, ennemmin sitte vaikka yksin. Mut ei viel murjoteta, katotaa kui muijan käy.

Hyvän mielen Leevi!

Tultiin juur lenkiltä. Leevi ihastus johonkin vastaantulevaan vanhempaan rouvashenkilöön, joka jäikin rapsuttelemaan Leeviä (ja avaamaan sydäntään). Oon aika hyvä esittämään tommoses tilantees että mua kiinnostaa kuunnella toisen juttuja ja Leevikin oli kauhian nätisti ja anto toisen rapsutella rauhassa. Lopuks nainen kiitteli kauheesti kun oli saanut puhua jollekin, on kuulemma niin yksinäistä kun oma koira juuri kuoli ja miestäkään enää ole. Pelastettiin Leevin kanssa kuulemma hänen päivänsä kun sai karvakorva-terapiaa.

Kyllä sitä itellekin voi niin pienestä tulla hyvä mieli, eihän se paljoo multa ollut pois pysähtyä hetkeks lenkillä kuuntelemaan toisen murheet :)

Leevillä on uus puruluu. Aikas iso joo, mut cittarista tommosen sai 9 eurolla.. Aattelin et siinä riittää haastetta hiukan pidemmäks aikaa ku pussillisessa pieniä puruluita. No joo, kyllähän se kestää mut hupia siitä ei juurkaan oo! Pari kertaa sitä on uskaltauduttu lipasemaan ohikulkumatkalla, mutta hampaita sille ei uskalleta näyttää ja tohon viereenkään ei voinu jäädä makaamaan valokuvan ottoa kauemmaksi aikaa. On se vaan niin pelottava! Toivottavast se jossain vaihees rupee olemaan ok ja se tulis tuhottua tästä kämpästä..

Vihdoinkin torstaina tuli meikäläisen uus telkkari! 40" Samsungin led-vehje <3  Kyl nyt kelpaa kattoa telkkaria ku ei tuu enää päänsärkyä siristelystä. Sitkun vielä joku hakis ton vanhan pois täältä pyörimästä..

Käytiin eilen kattomassa Tepsin peliäkin pitkästä aikaa. Mulla oli ihan törkeen kivaa, mut ikävä kyllä se ei tainnu näkyä ulospäin. Mä koen nyt muutenkin olevani täysin väärinymmärretty ja aikaansaamaton ihminen. Minkä mä sille voin jos mun tunteet ei näy musta ulos? Jos mä koitan olla mukava ni se koetaan vittuiluna. Kun mä koitan vittuilla ni mut koetaan hyvänä tyyppinä. Mul on normiolo ni mua kielletään mököttämästä. Mulla on kivaa ni mulla on normiolo. Jos jään pohtimaan jotain omassa mielessäni ni mulla on olevinaan joku yyber-vitutus.. Mitäs tällekin asialle sit tekis?

Onpas se sitten pakko kattoa telkkarista Paratiisi jokaikinen ilta.. 32 päivää ja mä sanon adjöö. Lämpötilaa lisää 20-30 astetta, houkuttaa kyllä varsinkin tän päiväsen kuralenkin jälkeen. 


Vaikka Leevillä kuin on toi Hurtan kurapuku ni ihan yhtä märkä ja paskanen se tuntuu olevan lenkkien jälkeen. Pesulle sitä tänäänkin jouduttiin! Pitäiskö purkaa toi vanha kurapuku paloiks, käydä kangaskaupan kautta ja ommella ihan ite uus. Ei raaskeis uutta ostaa. Vaikka maksaahan ne kankaatkin, kumpi sit oliskaan halvempi..?

Thaimaa mielessä!

Huh, kivi vierähti tänään sydämeltä! Sain vihdoinkin Leeville hoitopaikan jouluksi.. Vielä parhaimman mahdollisen, nyt voi hyvillä mielin lähteä reissuun. Tsekkailin jo eläinhoitoloiden hinnastoja.. joulun ja uuden vuoden yli tommonen kahden viikon hoito olis maksanu reilut 400€, sekä huonon omantunnon jättää rakas lemmikki vieraiden ihmisten käsiin niinkin pitkäksi aikaa. Nyt mä vihdoinkin uskallan odottaa joulua ja Thaimaan lämpöä :)

Leevi tottuu kyllä mihin vaan, jopa yli pieneen parin kymmenen neliön täyteen ahdettuun kämppään minne emännän tarttee kauheen usein päästä kyläilemään. Eipä tuo näytä moksiskaan olevan, ahtaimpaan väliin sitä tarvii ittesä kuitenkin tunkea - mahdollisimman lähelle sohvalla pötköttäviä ihmisiä!

Ei sillä, emmä sitä ehdoin tahdoin halua saada sopeutumaan kaikkeen kurjaan, tilanteiden pakosta niin vaan joskus käy.

Tässä tää uus tulokas - Topi.

Huomenna taas yrittämään tallille onneaan.. Omistaja ehdotti jo tulevansa pitämään ratsastustuntia mulle (ku mun ratsastuksesta ei tuu mitään omien kirjoitusteni mukaan). Nojoo, juokseehan Topi ku mamma tulee sitä pyytämään, mut en mä siitä ite mitään saa irti! Sitäpaitti mä uskon et toi heppa joskus ymmärtää sen että mulle ei vittuilla. Mä en luovuta ennenku se tekee kaiken mitä pyydän, periks ei anneta. Eikä mulla oo tarvetta päästä hetisamantien täyttä laukkaa ja treenaamaan täysillä vanhoja juttuja. Haluun ite opetella, fiilistellä ja kokee jotain onnistumisen tunteita, muualla kun niitä ei pal tunntu tulevan.

Koulu siis potkii toden teolla päähän, mä en käsitä mitään ja hommat kaatuu niskaan. Nytkin pitäis lukea tenttiin, mut emmä mitään koko aiheesta ymmärrä. Koen vaan turhaks lukee vartin verran yhtä ja samaa lauseta uudelleen ja uudelleen ymmärryksen toivossa. Pakko kai se on taas palata yrittämään, jos vaikka sen verran jotain menis kalloon että sais ne paperit tosta laitoksesta käteen puolen vuoden päästä..

Welcome loskapaska!

Ei sillä, ei mulla mitään oo näitöä aurinkoisia syyspäiviä vastaan, mut Leevillä on uus upee sadetakki kurapuvun kaverina!

Hintalaputkin roikkuu vielä mukana.. :D Sovitin siis uutta takkia koirapuistossa, käytiin lenkillä postista hakemassa paketti.. pakko ihan sitä oli päästä heti sovittamaan. 


Nyt on vatta-karvat leikelty märkiin keleihin sopivaksi ja tassukarvat siistitty! Emäntä ei vaan oo yhtään niin hyvin varustautunut kurakeleihin..


Koulussa kaikki vallan mainiosti, Japanin Karin viiminen kurssi hyväksytysti läpi ja koulua ei oo ennen joulua juurikaan enää. Nyt on löytyny vihdoin se mielenrauha, ei stressiä pitenevästä to do-listasta tai päänsisäisistä asioista.


Huomenna taas tienaamaan rahaa assarihommista ja pitkän kaavan mukaan Turun yöhön. Voik pal paremmin enää mennä?


Loppupäivän aattelin tänää nautiskella auringonpaisteesta hevosen selästä käsin :) Ärsyttävän ylipositiivista?

Edes haarniska ei suojais tarpeeks..

Tän viikon saldona siis vekki silmäkulmassa ja venähtänyt nilkka. Nilkan kanssa on hiukan vaikee lenkittää Leeviä ja Leevi jäikin sit taas vanhemmille hoitoon hiukan pidemmäks aikaa. Jos vaikka huomenna jos pystyis ottaa sen takasin ni näissä illoissa olis jotain hohtoa olla kotona.


Mielestäni oon rauhottunu nyt jopa ihan liikaa. Tekis mieli lähtee välil hiukan ihmisten ilmoille, mut tiettykään kukaa ei oo kaupungissa, on jossain pippaloissa joihin en haluu lähtee kuokkimaan tai sit vaan just nyt sattuu oleen sellanen fiilis et on kivampi nysvää yksin himassa. Kiitti kaverit.


Tylsin ilta ehkä ikinä. Tuntuu vaan et pullistun jos syön jotain, telkkarista ei tuu mitään, yhtään fiksuja hommia en jaksa enää tehdä. Nukkumatti, pelasta mut! :D 

Jänskää

Aamulla olis opinnäytetyön väliseminaari, kyllä jänskättää. Taas askeleen lähempänä insinöörin papereita..


Muuten tää päivä on näyttäny lähinnä tältä:

• Ärsytys ja kiukku yhdistystoiminnasta. 
• Onnensa ohi nukkuvia ihmisiä. Ärsyttää mua suunnattomasti, varsinkin sillon ku olis ollu paha hetki ja kaivannu hiuka supporttii.
• Leevi oksensi matolle, tietenkin matolle
• Selkä on kipee, taas
• Huomenna on liikaa hommaa
• Oon liian kiltti, ihanku mut olis kastroitu tän syksyn aikana. Mis on mun munat??
• Syöminen on tuskaa, syön hiirenpaskan kokosia annoksia ja voin pahoin.

Oikeesti mul on kaikki kyl ihan hyvin. Mut negatiiviset asiat tekee vaa mieli kaivaa taas esille. Pahint on et mä en saanu mun MAITOA! ärrinmurrin.

Onnellista elämää

 Nyt ku näin menee sanomaan ni pian tapahtuu taas jotai kamalaa. Mut ainakin oon tiedostanu elämäni olevan ajoittain mahtavaa! Maha rauhottus, elämä on muutenkin mallillaan, mun kämppä on ihana, Leevi tuli takasin kotiin.. Ainoo on toi koulu mikä ahistaa, mut se kai on aika pieni paha sentään.

Jassi toi mulle tuliaisia Etelä-Koreasta. Pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä.. <3     

Ja sit vihdoinkin tätä kämppää, semmosena kun mä sen halusin. Kuvat o hiuka pimeitä vuodenajasta ja huonosta kamerasta johtuen mut.. 

Keittiö.

 Puolikas olohuone ja makuuhuone :D

 Toinen puolikas olohuonetta

Joskus kun sais nää ikkunasta näkyvät maisematkin taltioitua ni olis mahtia. Tää kämppä on ihan unelma, mut silti en usko asuvani täs kauheesti kauempaa kun vuoden.. Taitaa olla omistusasunnon aika mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen :)

Yäkkis.

Vau. Kylläpäs kuukausi meni kauhian nopeesti! Ja kylläpäs kuukausi muutti mut armottomasta bilettäjästä pullantuoksuiseksi koti-ihmiseksi.


Elämä kostaa? Huumailin ihanista, pirteistä ja darrattomista viikonloppuaamuista, kunnes iski vattapöpö. Harvinaisen onnellinen oon tosta vessan lattialämmityksestä ja siitä et viittisin eilen puunata koko vessan putipuhtaaks. Pääasia ettei mun painajaismaiset vauva-unet ollu mitään enneunia. 

Kesä 2011 - parhaat palat

Pitänee nyt päivittää kerralla koko kesä, kun kesällä oli bloggauksen suhteen niin hiljasta.


Kesä 2011.. se oli sitä villiä aikaa :D 


Nimenomaan, humalaista, työntäyteistä, yhdessä hujauksessa ohi. Kesän pahin perseily - juurikin allaolevalta illalta, tulipahan lennettyä se ensmäinen kerta baarista ulos liialti ottaneena. Never ever again.

Käytiin tyttöjen kanssa Gdanskissa shoppailemassa viikonlopun verran. Mahti reissu - legendaarista, sanoisinko! Käveltiin, käveltiin ja käveltiin, ei missään ostoskeskuksissa vaan eksyneenä landella. Pelättiin taksikuskeja, lähdettiin maksamatta hostellista, rikottiin matkalaukku, kulutettiin kaikki rahamme, menetettiin hermomme paikallisiin. Ehkä toi yks viikonloppu Gdanskissa riitti mulle, ens kerralla johonkin muualle. Jäipähän muistoja joita naureskella!

Åstranden i Åbo. Kesän the place. Töitten jälkeen ottamassa aurinkoa jokirannassa. Lenkillä jokirannassa. Päiväkännit jokirannassa. Etkoilemassa jokirannassa. Sunnuntain darrakaljat jokirannassa. Mahtia. 

Leevi. Kesäleevi. Leevi vietti kaikki viikonloput mökillä vanhempien kanssa. Mä sain elää rauhassa sinkkuelämääni ja rellestää. Onneks on vanhemmat, sai tuulettua oikeen kunnolla kesän aikana, olla murehtimatta Leevistä ja saattoi unohtua ihan mihin vaan, kunhan töihin maanantaina selvis.

Leevin ravistelut.

Fillari. Rakas Bilteman fillari pöllittiin, kotipihalta. Uskomatonta. Tai ehkä varkaalla oli järkeä; Biltema-pyörän varastaminen on pienempi paha ku jonkun tuhottoman kalliin maastopyörän. No, ostettiin sitte hyvillä tarjouksilla mulle Poni. Katotaa koska se ottaa jalat alleen..

Oli ruissi. Sehän vasta sekavaa aikaa onkin. Tää kuva on sattumoisin bongattu kaverilta facebookista, kuulemma Bulletin keikalta. Kyl mä itteni tunnistan, toi sinipaitainen jonku olkapäillä (kuulemma Teemun olkapäillä). Mut emmä tunne tota toista ku pitää musta kiinni. Enkä mä oikeestaa tiiä tästä mitää. Ainaki näytän olevan ehjä.

Sit tuli syksy. Masentava syksy. Kirjota opinnäytetyötä ja tsemppaa viiminen vuos. Ei. Nää on mun oppituntifiilikset. Yhtään muistiinpanoja en oo vieläkään tunnilla kirjottanu, näitä kuvia on kyllä sitten muistiinpanojenkin edestä..

Nii. Että kesä oli ja meni. Sinkkuelämä oli ja meni. Nyt on kodilta tuntuva koti, koira kotona, pirusti liikaa hommia ja bilettäminen ei enää oikeen maistu. Öö, miks täs ain käy näin?

Leevi 4-v ja elämä mallillaan!

Syksyn tullen kämppä on vihdoinkin ruvennut tuntumaan kodilta ja elämä rupeaa olemaan muutenkin järjestyksessä. Vieläkun sais opinnäytetyön kirjoitettua ja loput kurssit suoritettua ni sais keväästä vihdoinkin insinöörin paperit käteen!

Leevi täytti viimeviikolla neljä, kauhistus kun aika onkin menny! Samanlainen jäärä se on yhä edelleenkin, vipellystä riittää, varsinkin kun ilmat on viilentyny. Ainoo vaan et mun elämä on juur nyt kauhian kiireistä ja Leevi on kauheesti hoidossa eksällä, kaverilla ja vanhemmilla. Onneks sentään tota uutta miestä voi tapaa Leevinkin kanssa, taino enhä mä ketään semmosta koira-allergikkoa/vihaajaa voiskaan ottaa.. Nyt vielä aikaa vie toi vuokralla oleva suomenhevonen, 2xviikossa talille.. Kyl tää täst!

Uusi ihana kämppä!

Leevi on alottanu viikonloppumökkeilynsä mun vanhempien kanssa, mä oon alottanu viikonloppukoomailun. Mulla ei toimi VIELÄKÄÄN netti, joten bloggaus tuottaa haasteita.. Käytän koululta juuri ja juuri kantavaa ilmasta langatonta verkkoa..

Jatketaan ku yhteydet pelaa taas!

pipi koiri

Leevi kipeenä siis, pahemman kerran. Antibiootit pisti mahan isosti sekasin, onneks nyt näyttää tilanne jo hiukan valosammalta..

Hiljaista eloa täällä siis. Mua kiukuttaa ja ahistaa olla yksinäni, haluun jonku ihmisen seuraks, jonka kanssa ei tarvii yrittää olla mitään miltä ei juuri nyt tunnu! Ei tykkää yksin olla hän. Tän päivän oon vaan nukkunu ja kattonu nyyhkyleffoja Leevin ulkoilutuksien välissä (tänään käyty vasta 6 kertaa). Kaikkia kuviakin mulla olis taas, mut kouluhommat ajaa nyt edelle. Sais ees kevään hommat valmiiks ja alotettua kesän. Kyllä mä vielä kerään itteni pääsiäisen aikana!

Täpinätärinä!

Sain sen kämpän! Muuttolaatikotkin on jo haettu.. muutto kyllä on vasta vapun jälkeen. Tekis silti mieli taas pakata. Elää laatikkoelämää ja puunata vanha kämppä luovutuskuntoon nyt jo.  Siivoominenhan ei ikinä kyllä pahasta oo!

Aika tuntus jo menevän jo tosi nopeesti, mut nyt se hidastuu kun on jotain mitä oottaa. Jassikin tulee kahden kuukauden päästä takas suomeen ja kesäks kerrankin turkuun <3

Jotai pitää keksiä et saan aikani kulumaan eikä päässä pimahtais, liikaa mitä odottaa!

Kiusaavat pientä ihmistä!

Ei tullut tietoa kämpästä tänään, tuli vaan viesti että palaillaan huomenna. Kyl olis yhden päivän jänskätys riittäny.. Voisin melkee lyödä vetoa, jos ne mulle huomenna soittaa, ne soittaa mun tentin aikana. Keskity siinä sitten tenttiin jos puhelin soi, muutenkin vaikeeta (varsinkin ku lukemista ei oo tullu alotettua vielä).

Leevi ei vissiin saa nukuttua ton ärsyttävän korvantaustan kanssa. On niin väsyksissä ettei lenkkiäkään jaksanu, istus vaan ja tuijotteli tyhjää :D Kaipa tuo tosta lähtee paranemaan, kunhan antibiootit rupee kunnolla vaikuttamaan. Mut eipä oo Leevi noin paljoa kerjänny ikinä huomiota... Oon kieltänyt sitä rapsuttamasta ihottumaa, hän on siirtynyt kihnuttamaan sitä mun jalkaan! Puskee kuin kissa.

Loput ajasta Leevi näyttääkin siten tältä

Seuraavaksi lukemisen välttelemis puuhana olis siivousta ja Leevin vamman hoitamista, kyllähän mä aamulla kerkeen tarpeeks lukemaan...

Eläinlääkärin kantis

En oo kyllä missään muualla kantis kun Turun Eläinsairaalassa.. Onneks tuli otettua Leeville aikanaan se vakuutus, on sille tullu käyttöäkin. Tänään lääkärikäynnin aiheena oli hotspot. Pitkään olin miettiny et tunnistaisinko hotspotin oikeasti, en tunnistanu, mut lääkäriin tajusin Leevin viedä!

Oli korvantausta jo niin kipeä, ettei Leevi antanu ajella karvoja läheltäkään. Kaiken lisäks hoitajatätit ja setä oli kauheen pelottavia. (Onneks ite eläinlääkäriin meno ei pelota siltikään) Piikki pyllyyn ja unta kuuppaan siis.

Siihen mun jalkoihin se sitten simahti. En oo ennen saanu nähdä ku koira nukutetaan/rauhotetaan, oli jännä kokemus. Leevi oli sitä mieltä et jotai pahaa tapahtuu ja se tuli ihan muhun kiinni. Siinä se nökötti viimiseen asti mahdollisimman skarppina, kunnes valahti lattialle.

Kaikkien hoito-operaatioiden jälkeen lopputulos tämä.

Juu joo tiedän, ei mikään herkku kuva, onneks ei myöskään hyvälaatunen.. Tällasta kuvaa olisin vaan ite sillon kaivannu ku pohtisin hotspotin mahdollisuutta. Nyt on Leevillä siis uus kevät-tukka, kipulääkitys ja antibioottikuuri. Onneks ahne koira syö lääkkeet helposti, tiputin ne lattialle ni hävis sekunneissa!

Säälittää vaan kuunnella tota vollotusta. Toivottavasti olotila rupee helpottamaan ja Leevi piristyiskin vähän, ei sitä oikee lenkkiä edes huvittanu tänään tehdä.

En saanu sitä edellistä herkkua kämppää. :( Mut oon kiertänyt aivan järkyttävän määrän asuntoesittelyitä ja tänään vihdoinkin löytys toinen potentiaalinen.. Kallis kyllä, mut ihan pirun hieno. Tosi läheltä keskustaa vielä. Tässäkin näytössä oli vaan yks tyyppi mun lisäks, mut tää toinen luovutti heti vaatekaappien vähyyden vuoksi! :D

Mulla on siis kerrankin saumaa kun ei oo koirattomia hakijoita kilpailemassa, ellei sellanen vielä jostain tupsahda.. Huomenna saan tietää, toivotaan parasta!

Tässä tätä uusinta unelmaa :)

Kaikki kämpät missä oon käyny kattomassa on ollu tosi huonokuntosia, oli pakko nostaa budjetti päälle viitensataan kuussa. Kaikissa asunnoissa pitää kuitenkin asua minimissään vuosi, eli emmä mitään ihan rupusta ota. Lähes kaikki oli tosi huonokuntoisia ja kylpyammeellisia. Eihän Leevin kanssa selviä ammeeseen tassupesulle montaa kertaa päivässä. Kylppärit on myös aivan järjettömän pieniä, ei toivoakaan omasta pyykinpesukoneesta.. Keittiöt on kans semmosia törkykasoja ettei edes perusteellisella siivoksella paranis juurikaan..

Kamalimmista ei luonnollisestikaan oo netissä koskaan kuvia, mut esimerkiks tää oli paikan päällä käytynä aivan hirveä!

Ahistaa ku olisin torstaina halunnu lähteä taas Helsinkiin. Pakko nyt vaan on rykästä nää loput työhommat tällä viikolla pois alta ja yrittää lukee tentteihin. Kun sais kaiken tehtyä, vois lomailla pari viikkoa ennen töiden alkua..

Yökkis!

Leevi oli viikonlopun hoidossa, nyt sillä on aivan järkyttävä vekki korvan takana. Se on varmaan tullu ihan omasta tassusta, mutta aika pahaan kuntoon se on vuorokaudessa sen saanut. Kipiä se on selkeesti kun koitin sitä suihkussa vedellä huuhdella ja vauva vaan itkee.. Kaiken lisäks mulla ei oo mitään trimmeriä enää millä saisin karvat ajeltua, enkä tiedä uskaltsiko edes kun saksilla karvojen leikkaaminen teki sille kipeetä (tai siis se kipeen kohdan karvoista kiinnipitäminen). 

Mun tekee pahaa just nyt edes yrittää hoitaa tommosta vammaa. Oon muutenkin herkkä kaikelle tollaselle ällöttävälle ja jäätävä darra ei helpota asiaa yhtään. Ei auta, itketään Leevin kanssa sitten yhdessä!

Niin, kävin eilen kokeilemassa elämäni ensimmäiset sitsit. Olis ollu ehkä kivempaa ilman järjestämisvastuuta ja myöhäisillan hallituskeskusteluja, joista jää aina paha mieli kaikille. Noh, loppuilta olikin sitten parempi, kiitos ulkopaikkakuntalaisten vieraiden.

Sitseillä oli merirosvoteema

Tarjoilija, neiti kassaneiti, tissien kyttääjä ja kujalla olevat tytöt. 

Sitä itteään

Skål!

Jälkkärit, muut ruoat tuli pitopalvelulta mutta kakut tehtiin itse.

Sitä loppuiltaa.. Tais olla öykkymöykky, legendaarista!

Olis joskus kiva käydä kattomassa jotkut yliopiston hienostositsit. Nää meijän kun on täyttä pervoilua inside-porukalla, ilman ihmeempiä hienosteluja.


Yksinolo ei oo enää järjettömän suuri ongelma, ei tarvii olla jatkuvasti menossa. Päänsisällä kuitenki vähä tuntuu kummalta.

Likanen vuf on onnellinen vuf.

Kuvaan kyllä ton kurakaverin vielä joku päivä.. Onko pakko sukeltaa jokaikiseen kuraojaan?? Laminaattilattia kiittää taas märästä ja likasesta koirasta. Helpompaa olis taas pitää kenkiä sisällä kuin imuroida jokapäivä..

Mutta niinhä se menee, koira on onnellinen ku se saa toteuttaa viettiään; tsiigata tipui ja istuu ojassa. Onhan Leevi tietty väsynykin ja varmasti tyytyväinen päivän touhuihin. 

Tänään mulle tarjottiin päättötyötä ja harjoittelupaikkaa! Kaikki tuntuu kääntyvän parhain päin, asunnon etsintä on ainoo murhe enään, eikä sekään jaksa paljoa ahistaa. Kävin myös keräämässä työhaastattelukokemusta yhdessä yrityksessä tänään, oonpahan vuoden päästä taas parempi työnhakija. Vieläku oppis kirjottamaan sellasia työhakemuksia et pääsisin hurmaamaan rekrytoijat kasvokkain! Odotan silti jännityksellä, olisko tää ensimmäinen kesä ku saisin kieltäytyä jostain työpaikasta..

Uuden asunnon metsästys

Vuokrasopimus on irtisanottu, muutto viimeistään 31.5.. Uutta kämppää ei vaan vielä oo löytyny. Asuntonäytöissä oon alkanu juoksemaan jo oikeen urakalla ja tänään pistin ensimmäien hakemuksen menemään. Tässä kämpässä oli vaan yksi toinen hakija mun lisäksi, jos vaikka kerrankin kävis tuuri, epäilen kyllä vahvasti.. Sillä toisella ei meinaa ollu koiraa :/

Positiivista tässä kämpässä olis se, ettei koirapuistoon olis kovinkaan pitkä matka, keskusta olis kävelymatkan päässä, puutalo on aina ihana ja koko talo on lattiasta kattoon remontoitu.

Miinuksina kohtuullisen jyrkät portaat, mitkä mua pelottaa Leevin kanssa.. Junarata menee kohtuullisen läheltä ja bussiyhteydet on heikot. Sähkölämmitys tekee lisäkustannusta. Eikä tää mikään järkyttävän iso oo (26 neliöö), osa tavaroista pitäis jättää matkan varrelle. Mut se vaan on niin hieno!

Leevin kurapuku ja Tiian alanvaihto?

Kurakelit tuli taas, Leevikin sai kärsiä kurapuvustaan useampaan otteeseen päivän aikana.

Ei tosiaankaan taida tykätä, ainakaa pukemis-operaatiosta.. 

Käytiin tyttöjen kans laivalla, MINÄ "poikatyttönä" innostuin laittamaan toisten hiuksia tuntikaupalla. Paras lopputulos tässä

Oli harvinaisen kivaa, voisin ruveta laittamaan ihmisten hiuksia useemminkin. Kauheen kiva olis tietty kun joku joskus munkin hiukset laittais :)

Laivalle vois mennä useemminkin; tälläytymistä, saunomista, porealtaassa lillumista, buffetissa syömistä ja reippaasti juomista.. Kunnon ajatukset irti arkielämästä-reissu. Näitä lisää!

Loppuviikosta kattellaan miten mun käy elämäni ensimmäisillä sitseillä...

Maailman huonoin koiranomistaja?

Tuntuu ku olisin yks maailman huonoimpia koiranomistajia. Mä en tee Leevin kanssa nyt mitään. Taino käyn aamu- ja iltalenkillä, kummatkin liian myöhään. Ainaki omasta mielestä. Ruokien antaminen venyy parilla tunnilla eteenpäin liian usein. En leiki, en peuhaa, en harjaa.. Lattialla makaa nukkuva takkukasa. Aikasemmin oon muistanu ennakkoon tarkistaa juomakepon, nyt Leevi joutuu ite ilmottamaan kun vesi on loppu (heittelee siis muovikippoa pitkin kylppäriä).

Ei voi Leeviäkään kehua aktiivisuudesta. Ei tunnu siltä että asuu koiran kanssa, sitä ei näy ikinä. Ei mulla kuitenkaan ihan hirveesti asuinlääniä täällä oo, silti se katoo jonnekin tuolin taakse. Ei se tuu enää kerjäämään huomiota, ei se näe ees unia eikä kuorsaa!

Suorastaan vituttaa lähteä Leevin kanssa ulos. Kävely on tylsää, mihinkään ei liikuta ku mun vauhti on niin hidasta. Pieni kadunpätkä tuntuu kestävän ikuisuuden. Aluksi Leevillä on kauhee vauhti ja se poukkoilee pitkin lumikasoja.. Loppulenkistä se tylsistyy, eikä liiku edes niin nopeesti ku minä. Normaalisti vartin lenkkiin voi mennä tällä hetkellä melkeen kolme varttia! Kerta ku lenkille meno on niin kurjaa, pitää sitä viimiseen asti venyttää...

Ei voi yks pieni murtunut varvas häiritä ihmisen elämää näin paljoa. Oon ihan maassa kun en voi liikkua. Heti tuntuu että turpoon silmissä ja käytän kaiken aikani syömiseen. Vielä kaks viikkoa, jos sit elämä palais normaaliksi, tai no.. Mitä nykyään enää on normaali elämä? Toivottavasti ainakin Leevin kannalta normaalielämään, ettei joka päivä käy eri ihminen lenkittämässä ja viihdyttämässä sitä.. Pääsis koirapuistoonkin sitte pitkästä aikaa :)

Kerää itsesi nainen!

Tylysää!

Mitä tällasina vapaapäivinä pitäis oikee tehä? Emmä osaa olla joutilas, tulee vaan paha mieli kun tulee ajateltua kaikkea maan ja taivaan väliltä.. Normaalisti tulee sentään lenkkeiltyä Leevin kanssa, nyt käyn vaan lyhyet aamu- ja iltalenkit. Äiti ja isä lenkittää pitkiä lenkkejä vuorotellen, vammajalalla kun kävellään just ja just talon ympäri kun on tarpeeks aikaa.

Huomenna TAAS vapaapäivä. Mä jo luulin et oon keksiny itelleni niin paljon hommia, ettei tartte tylsyydestä valittaa.. Vois mennä koululle hengaa, sais pari tuntia kulumaan. Tietty sitä vois tehdä koulu- ja partsahommia.. Hommia ei tuu vaan tuu ikinä tehtyä enneku on kiire, ei saa aikaseks eikä huvita.

Leeville moitteet, se ei pidä sohvaperunalle seuraa ollenkaan! Nukkuu vaan laiskimus. 

Onneks keskiviikosta lähtee taas kiireinen loppuviikko, ei tartte kotona yksinään vollottaa!

Mihin katosi kevät...?

Talvi ei oo mua varten. Paleltaa vaan, ikinä ei tunnu olevan tarpeeksi vaatteita päällä ja lumi sataa takin sisään. Tänään oli just sellanen päivä.. Mihin hävis auringonpaiste ja sulat kävelytiet? Taas toivois omaa saunaa, pääsis lämmittelemään just sillon ku itteä huvittaa. Tähän hätään ei auta kuin haaveilla ens talven matkasta, sitäki varten vois tehdä hiukan lisää suunnitelmia. Mitä sitä haluais nähdä?

Ensimmäinen kohde on Thaimaan Khanom, hotelli kaukana kaikesta, ei takseja eikä julkisia kulkuneuvoja. Tää voi olla haasteellinen paikka, onneks hotelli näyttää siltä et voin tyytyä löhöilyyn.

Aava Resort (kuva lainattu hotellin nettisivuilta)

 

Aava Resort on suomalaisomisteinen ja siksi niin poikkeuksellisen näköinen verrattuna muihin aasian hotelleihin.

Toinen viikko vietetään Samuin Lamailla. Samuilla on jo onneks helpompi kulkea, siellä vois harkita jopa vesiputouksille kiipeämistä. Viimeisestä Samuin reissusta on jo melkein kymmenen vuotta aikaa ja saaren turismi on kasvanut paljon sinä aikana.  Ehkä sieltä silti löytyy vielä jotain erikoista, norsuja ainakin pitää päästä syöttämään! :)

Lamai

Sitte nukkumaan! Aamulla on aikanen lähtö taas Helsinkiin, bussilla kerrankin. Eikä tällä reissulla tuu takapuoli puutumaan, pysähdyksiä pitäis saada mahdutettua tolle lyhyelle matkalle vähintään kolme, riippuen rakkaista kanssamatkalaisista.

Pam ja poks!

Piti tänään ottaa Leevistä hienoja kurapuku-kuvia, mut suunnitelmat vaihtus. Mursin aamulla varpaani, enkä todellakaan pysty pitämään Leeviä yksinäni täällä. Leevi lähti siis samantien vanhemmille hoitoon.. Saan sen vasta sunnuntaina takasin kotiin, miten mä pärjään yksinäni? Kauheinta on olla tässä isossa kämpässä kokonaan yksin tekemättä mitään, ei edes Leevin tuhinaa ja kuorsausta..

Onneks ohjelmaa riittää! Huomenna saa istuskella junassa takapuolensa puuduksiin ja lauantaina sama reissu bussilla. Ei pidä valittaa, kerrankin mun elämässä tuntuu tapahtuvan jotain!

Pärskis!

Flunssa tuli taas, pahemmalta todennäkösesti vältyttiin kuitenkin. Olo on kyllä silti harvinaisen nuutunut ja lihakset särkee. Mut minähän pärjään yksinäni kun niin olen kerran päättänyt! Vetäsin sitten hampaat irvessä sen perus tunnin lenkin. Vitutti kyllä, ankarasti. Leevi oli kaikkea muuta kun yhteistyökykyinen ja löysi tietty ne parhaat lumen alta paljastuneet kurat.. En siis päässy lenkin jälkeen peiton alle suremaan elämääni, vaan pesin Leevin pitkästä aikaa oikein kokonaan. Joonaskin saapui parantamaan mun iltaa ja leikkimään Leevin kanssa, mä kun en millään olis jaksanu.

Pörrönen ja suihkunraikas Leevi, leikeistä väsyneenä

 

Leevi sai taas kummallisuuksia syödäkseen. Hiukan sitä ihmetytti, mut hyvin uppos salaatit!

 

Huomenna täytyy kyllä kaivaa esiin Leevin kurapuku, mä en jaksa tota ainaista kuramahan pesemistä!

Liikaa aikaa!

Miten elämä muuttuu yhtäkkiä näin täysin? Nyt tuntuu aikaa riittävän vaikka mihin ja telkkariakin ehtii kattoo pitkästä aikaa! :) Ainaki kämppä on jatkuvasti siisti, ja haalarimerkit ommeltuna...

Tänään tuli kulutettua aikaa kämpän valokuvaamiseen, kerrankin kun oon saanu järjestää tavarat niinkuin MÄ haluan. Verhot vaan on rumat, niistä haluun eroon. Nojatuolinkin sais verhoilla uudestaan, kunhan löytäis jonkun kohtuullisen hintaisen verhoilijan jostain.. Tietty kun sais vielä sen uuden kämpän ni sais sisustaa taas!

Nykyinen olkkari-makuuhuone

Eteinen-kylppäri

Keittiö

Ja tietty pitää hehkuttaa mun vihdoinkin oikeanvärisiä hiustenpidennyksiä <3 

Uutta kämppää odotellessa

Tänään oli toisen puolikkaan muuttopäivä, se kävi tunnissa! Ennenkuin ehtisin koulusta kotiin, oli jo kaikki tavarat muutettu ja mulle haettu sänky vanhempien luota..Toisaalta, täältä on lähteny myös tavaraa joista en oo halunnu luopua, harmittaa. Siirsin myös itseni ja Leevin entiseen olohuoneeseen asumaan. Tavaraa on niin vähän ettei kolme huonetta täyty millään. Yksi huone täynnä tavaraa on ainakin mun mielestä kodikkaampi kun yksi huonekalu aina yhdessä huoneessa..

Katotaan koska se todellisuus sitten iskee ja lujaa, nyt tuntuu lähinnä vaan onnelliselta. Vihdoinkin!

 

Ilmeellä! Tää kuva on syksyltä 2010.

Elämä mullinmallin

Niinhän siinä sitten kävi, asunnon hakuun ja omaa itsenäistä elämää rakentamaan.

Leevin ostin tällä viikolla itelleni. Nyt pohtimaan miten saan aikataulutettua elämäni niin että pystyn tekemään kaiken mitä haluan ja huolehtimaan Leevistäkin vielä. Palaillaan :)

Tiiaa jänskättää, Leeviä ei!

Nyt on pakattu, huomenna lähetään! Oon tehny investointeja yli satasella, etten van palelis. Ei mun varusteet ennenkään oo huonot ollu, nyt vaan aloin oikeen hifistelee :)

Silti, tavaroita on näin vähän!!

 

Kunnon partiolainen, mitää rinkkaa käytetä.. Eiku onhan tuo teltassa kätevämpi, rinkka räjähtää käsiin samantien ja kaikkitavarat on hukassa. Nyt ei edes tartte kantaa tavaroita kovin pitkää matkaa, pärjään tolla varsin hyvin. Mut tuolla kassissa on myös mun jumbo-makuupussi sisällä, siks mua huolestuttaakin tavaran vähyys. Jos mä kuitenki palelen?!

Tärkeimpiin, eli leirinannoihin oon kyllä kanssa panostanu. Irtsarit kaupasta (Candy King, ei missään tapauksessa Karkkikatu!), Susu-palat leikattu sopivan kokosiksi ja pussitettu uudelleen. Irtsareitten paperipussi hajoaa käsiin ensimmäisen vuorokauden aikana, siksi minigripit. Tällee karkit saa myös kätevästi povariin sulamaan :)

Leeviä ei todellakaan häiritse mun pakkaushötkyilyt. Pakko pötköttää keskellä, niin et varmasti saa osumaa ku juoksen tossa edestakas :D

Nyt mummilaan kattomaan mitä herkkuja tänään on tarjolla! En viittiny enää käydä ite kaupassa, jääkaappi on jo sopivan tyhjä.. ;)