Ylitin itseni toistamiseen käymällä lauantai-aamuna PHA-jumpassa. Tuntuu siltä kropassa yhä edelleenkin et jossain on tullu käytyä.. Pohje niin jumissa ettei kävelemisestä tuu mitään, muuten vaan pientä jomotusta. Mut oli ainaki tehokasta!
Lauantaina sain Leevin vanhemmille hoitoon ja päästiin rauhassa tuttavapariskunnan tupareihin. Siihen se kaikki hauska sitten loppuskin. Suuntana keskustan yökerho ja kummankin kavereita. Miehen kaverit perus ok, mutta mun.. Voi helvetinperse sanoisinko!
Pitkäaikainen hyvä kaveri, jonka kanssa ei olla oltu muutamaan vuoteen tekemisissä oli siellä. Oli kiva moikata mutta.. Ahdistavaa. Mun ajatusmaailma romuttus yhdessä illassa siitä ihmisestä, tyttö ja poika ei vaan yksinkertasesti voi olla kavereita, ellei toinen oo homo. Miten ihminen voi olla niin sokea, ettei oo huomannu toisella olleen aina taka-ajatuksia mun suhteen? Sit vielä ku mä oon niin vaikee sanomaan mitään pahasti, joten totesin paremmaks tässä tapauksessa tehdä periaatteitteni vastaisesti ja painua maan alle. Unohtukoon mun elämästä, se ystävyyssuhde ei oo enää olemassa.
Eihän ne illan kriisit voi yhteen jäädä! Yksi parhaista tyttökavereistani sitte kuspäili taas oikeen urakalla. Aina puhuu siitä kuinka mun mies ei tykkää siitä. Eipä kyllä tee mitään sen eteenkään, päinvastoin. Tyyppi on tosi ihana ja herttainen ihminen selvinpäin, mutta humalassa... Suoraa vittuilua, henkilökohtaisuuksiin menemistä, huonojen juttujen keksimistä mun elämäni tärkeimmästä ihmisestä! Miten siihenkin voi sitten suhtautua? Mulla ei muutenkaan kavereita oo liikaa, yhdestäkään en haluais luopua mut jos näin jatkuu ni on pakko. Parisuhde menee ystävyyden edelle, jos ei voi ees koittaa käyttäytyä ja varsinkin tässä tilanteessa kun syyllinen on harvinaisen selvä.
Sunnuntaina kärsittiinkin sitte vaa kipeistä lihaksista ja pähkäiltiin elämän vaikeita kysymyksiä sohvan nurkassa, onneks ilman darraa sentään. Tähän naispuoliseen kaveriin tarttis ottaa yhteyttä ja kertoo suoraan miten asiat on, mut se tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikeelta. Nii ja taas tuli yhestä työpaikasta kieltävä vastaus, en ikin pääse tästä nykyisestä firmasta pois!! Tuolta itäeuroopasta tulevilla ihmisillä on nii vaikia aksentti englannissa ja ne on jotenki nii tampioi et mää en kestä. Työmoraali iha erimoinen. Elämäni tuskasimmat kolme työpäivää eessä emännöidä yhtä semmosta.
Leevi kattoo telkkaria, mikä lie kissavideoista koottu ohjelma :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti