Ärsyttää. Aina kun oon vähänkään lähellä saada jotain työpaikkaa ni koko hakuprosessi muuttuu niin helvetin vaikeeks. Miljoona haastattelua, jahkailua, mun juoksuttamista ja testaamista ja aina lopulta "Ei." Nyt olisin taas useamman viikon tavotellu yhtä työpaikkaa ja käyny haastattelussa ja tehny soveltuvuustestit sekä käyny soveltuvuustestien palautekeskusteluissa. Palkkapyynnöt kysytty ja sillee. Mun piti mennä vaan tällä viikolla mennä kattomaan läheltä mimmonen se työ sit oikeestaan arkipäivässä on. Noh, se tehtävään tutustuminen muuttuikin vielä yhdeksi haastatteluksi, johon tulee yksi haastattelija lisää paikanpäälle. Ei ne voi kysyä multa enää mitään ku ne on tentannu mua kaks ja puol tuntia yhteensä, kaivanu kaiken mun elämästä esille. Kaiken lisäks oon vaihtamassa työtehtävää yrityksen sisällä, joten mä oon haastattelijoille tuttu ja he vois kysellä asioita myös keneltä tahansa mun työkavereista. Tulee semmonen olo et nääkin kieltäytyy, eikä tosiaankaan halua tehä mun kanssa töitä, rupee varautumaan jo pahimpaan kerta kun mua näin paljon pyöritellään. Kaiken lisäks mä en oo hakenu tohon työtehtävään edes, vaan mua on suositeltu siihen yrityksen sisällä. Mä vaan niin haluaisin vaan niin epätoivosesti muuttaa tän mun pätkätyösuhteen vakituiseksi..
Viikonloppu meni ihan liian nopeesti taas, päällimmäisenä jäi mieleen vaan kuranen koira jota pestiin moneen otteeseen viikonlopun aikana ja miehen kanssa kotona vedetyt höpinäkännit. Mahtava viikonloppu, onnellinen elämä, kaikki mahtavasti. Täytyy koittaa vaan olla ressaamatta noista työjutuista ni kaikki olis vallan mainiosti.
Kurakaveri otti hepulit ja luikastus saveen perskyljelleen. Omistaja kiittää taas syksyn sateista, pakkaset ja lumi tänne heti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti