Vihdoinkin eilen onnistuttiin Leevin kanssa ohittamaan nätisti kaikki vastaantulevat koirat nätisti, musta itestänihän tämä ongelma on kokoajan ollut kiinni. Koira vierelle kävelemään, oma katse tiukasti jossain muualla kun siinä vastaantulevassa koirassa, käyttäytyminen kuin mitään kummallista ei tapahtuisi. Mut minkäs sille voi, niin paljon mä haluisin kattella toisten koiria... :D Noh, ainakin tiedän et miten tää tapahtuu, eikä tarvii väittää että koira olis kempo kun mikään oppi ei mee perille!
Tää kuva on kesältä, lapset on Leevin mielestä paljon kivempia leikkikavereita ku toiset koirat!
Harvinaisen ihana aamu, ymmärsin taas hiukan unohtuneen onnellisuuteni. Mulla on aivan mahtava työ; mulla on liukuva työaika, hyvä palkka ja vasta valmistuneeksi insinööriksi todella mahtava työ. Vastaavassa tilanteessa olevat täällä on vuorotyönjohtajia tai vastaavia "pompoteltavia". Minähän suunnittelen työpäiväni kulun ihan itse! Ehkä mä sittenkin voisin jatkaa tässä firmassa jos sais vakituisen työn. Ainaki olis mielenkiintosta ja päivittäin vaihtelevaa työtä!
Kotitilanne, mullahan on maailman mahtavin, herttasin ja ihanin mies. Komiakin vielä! Vieläkin tuntuu ajoittain siltä kun oltais vasta ruvettu tapailee, ensihuuma ei oo melkeen puolessatoista vuodessa laantunut juurikaan. Eikä mulle mee vieläkään oikeen aivoon miten minä tämmösenä oon ikin pystyny kalastaa tommosen miehen. Se vielä haluu asua saman katon alla ja tosissaan jakaa elämänsä mun kanssa! Kui mahtavaa?!
Puspus kännikalat juhannuksena. Huonosti puhelimella muokattu, mutta silti miljoonasti parempi ku alkuperäinen! Mikä toi ruudukko oikee o??!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti