Loputon väsymys

Olisikohan aika pakottaa ittensä lepoon? Väsymys on jatkuvaa, mikään määrä unta ei tunnu riittävän. Kuulemma elämöin taas unissani normaalia enemmän, ilmankos unesta ei saa täyttä hyötyä irti. Eilen pääsin töistä kotiin, hoidin pakolliset (Leevin ja syömisen), nukuin kolmen tunnin päikkärit, heräsin ulkoiluttamaan ja ruokkimaan Leevin ja menin takasin nukkumaan. Silti aamulla oli olo kun olisi nukkunu vain muutaman tunnin yöunet.

Sanomattakin selvää ettei arjesta tule mitään väsyneenä. Työnteosta ei tule mitään, mitään kodinhoidollista ei jaksa tehdä (mulla ei ole enää puhtaita sukkia lainkaan!), keittiö näyttää räjähtäneeltä, syön huonosti kun en jaksa tehdä ruokaa.. Mikä pahinta, työmatkojen kulkeminen autolla ei meinaa onnistua kun on niin koomassa!

Noh, huomisen vielä rykäsen ja sitten lupaan levätä. Olla useamman päivän tekemättä mitään stressavaa. Saunoa, löhötä ja katsoa telkkaria. Mut huomenna pitää päästä vielä salille tekemään viikon viimiset treenit! :D

Loman tarpeessa

Stressaa, ahistaa, väsyttää, ei kiinnosta.. Työnteosta ei tuu mitään. Yhtään ei helpota, kun tietää ettei lomaa ole ihan heti tarjolla! Yhden viikon olen vähistä lomistani säästänyt talveksi, mutta sekin on mahdollista käyttää vasta ensi vuonna. Työt kasaantuu, en osaa kaikkea mitä pitäisi, kukaan ei tunnu osaavan (haluavan?) auttaa. Hommia keksitään mulle kokoajan lisää mut mitään vanhaa ei oteta pois. Miten kauan ihminen jaksaa painaa äärirajoilla? Enää ei huvita puhua kenenkään kanssa töissä. Haluun olla yksin ja nukkua! Nukkua kunnon unet heräilemättä, ilman painajaisia työasioista, ilman unissakävelyä ja paniikkikohtauksia.

Ei auta, pakko se on painaa eteenpäin. Tehdä vain kaikki pakollinen ja mennä hetken aikaa sieltä missä aita on matalin. Kirjoittaa itselleen kunnon to do-lista tekemättömistä asioista, lähteä ajoissa töistä ja nukkua hyvillä mielin päikkärit. Kyllähän minä ainakin olen päikkärini ansainnut! (Vielä kun tulisi uni silloin kun niitä päikkäreitä koittaa ottaa..) Enää neljä viikkoa ylimääräiseen vapaapäivään, itsenäisyyspäivään.. ;)

Ehkä se on vaan tää maanantai taas kun aiheuttaa tappiomielialan. Huomenna uusi parempi päivä!

Pessimisti ei pety

Olin shoppailemassa ja löyty kiva paita. Kerrankun sovituskoppiin menee ni sillon pitää ettiä muutakin sovitettavaa samaan vaivaan. Kiertelyn jälkeen päädyin kivoihon farkkuihin vaikka tiesin että se tulee olemaan paha virhe - varsinkin kun otin normaalia pienemmän koon mukaani. Hetken puhalleltuani sovituskopissa uskaltauduin sovittamaan niitä ja kuinkas kävikään! Ne solahti jalkaan tuosta vaan! Eikä jääny ees makkaroita tursuamaan. Love it! <3

Aamu kuvina

 

Aikamoista! Oon nyt repiny itteni aamulla sängystä ylös epäinhimilliseen aikaan kolme kertaa viikossa ehtiäkseni salille ennen töitä. Ikinä en olisi uskonut, rupean koukuttumaan liikuntaan ja viikko tuntuu niin paljon lyhyemmälle kun oikein odottaa salipäiviä! Mun arkiaamut näyttävät siis suurimmaksi osin tältä:

5.00 Ylös sängystä ja treenikamppeet päälle, jo pelkästään treenivaatteiden pukeminen saa väsymyksen väistymään 

C-vitamiini poreena ettei meijän kummallisen makuinen hanavesi haittaa, D-vitamiini, omegat ja rauta. Ei siis mitään kummallisia hifistelyjä, vaikka aikamoinen kasa pillereitä tuleekin vedettyä naamaan.

ISO kupillinen kahvia ja neljän viljan puuroa. Proteiinit puuttuu, tiedän.. Tänään ne tuli heraproteiinina shakerista kun aamun nälkä ei ollut tarpeeksi iso lisätäkseni aamupalaan mitään enempää.

5.30 Leevi aamulenkille, ite paketoituneena kuin naparetkelle olisin lähdössä. Mikään ei oo kamalampaa kun seisoa pimeässä syysaamussa odottamassa Leeviä ja palella.

5.50 Hammaspesu, kamat kasaan ja työeväät mukaan

6.10 Sykemittari ja salitreeni käyntiin

7.00 Palkkaria naamaan ja suihkun kautta työmatkalle. Koitapa ite ottaa tiukan treenin jälkeen tarkka kuva puhelimella kun tärisyttää :D Tän aamun treenisaldo oli 50 minuuttia, keskisyke 140bpm ja kulutetut kalorit 400kcal. Todellisuus on enemmän sykkeessä ja kaloreissa, sykemittari kun ei suostu toimimaan alkulämpöjen aikana. Ärsyttää muuten suunnattomasti! Jos polkee kuntopyörää kumartuneena eteen, ei mittari löydä enää sykettä. Mistäköhän tämä johtuu ja voisikohan sille tehdä jotain?

  

7.30 pääsen lähtemään jo työmatkalle, kilometrejä taitettavana noin 30, aikaa menee noin  vartti pitkin moottoritietä. Vielä pääsee töistä inhimilliseen aikaan kotiin J

Hukattuja senttejä

Ihmettelin viime viikolla kun housut tuntuivat venahtaneen käytössä normaalia enemmän, joko housujeni lycrat vai mitkälie ovat kuluneet loppuun. Otin toiset housut suoraan pyykistä käyttöön, housut jotka normaalisti saa ”pyykkituoreena” pinnistää päälleen.. sujahtivat jalkaan kuin pyykissä eivät olisivat käyneetkään! Epäilykset saivat vahvistuksen kun päädyin mittailemaan itseäni ja vertaamaan mittoja kuukauden takaisiin:

Painoa -2kg

Vyötäröltä -3cm

Jenkkiksistä -3cm

Takapuolesta -7cm!!!

Reisistäkin lähtenyt -3cm

Eli ihmekkös tuo jos vaatteet tuntui löysältä. Tästä sisuuntuneena painelin taas aamulla salille, jos se biitsikunto vielä joskus löytyisi.

Leeville iski taas ripuli, hyvin lyhyt sellainen onneksi. Mikä sen mukavampaa kuin sunnuntaiaamun ulina-herätys seitsemältä, täyttä vauhtia sängystä ylös ja ovesta ulos. Toinen ulinakerta tuli vielä yhdentoista aikoihin, mutta silloin syynä taisi olla enemmänkin ekalta reissulta unohtuneet pissat kuin ripuli. Siinä se sitten taas oli, emäntä ihmeissään että mitä tällainen touhu on. Mitään kummallista ei tällä kertaa oltu syöty edes pihalta. Hätähän siinä aina iskee, joko taas rupeaa mahahaava vaivaamaan ja eläinlääkäriinkö tarvitsee lähteä. Jokaisen kerran huokaisen helpotuksesta kun selvitään säikähdyksellä, mutta ruoka tarvitsee varmaan kyllä laittaa vaihtoon. Vaikka vatsa olisi muuten kunnossa, on hajuhaitat taas ruvenneet olemaan melkoiset. Sensitive-ruokaa alkuun ja muutaman vuoden päästä siirtyminen senioriruokaan? Tai ainakin yritys siirtyä, yritetään!

Leevi sunnuntaina 6 vuotta! <3

 

Flunssapöhinät!

Kyllä sitä on hyvin sisäistetty että miten siellä salilla oikein kuuluu treenata! Oma epäilys oli, etten saa salilla mitään aikaiseksi ja treenaaminen on ”hyödytöntä” kun en pistä kaikkea peliin, ryhmäliikunnat on ollut helpompia kun on pakko olla vähintään yhtä isot painot kuin muillakin ja luovuttaa ei saa. Nyt tuntuu eilisen jäljiltä lihaksissa sen verran kova kivistys, ettei pelkoa taida olla! Ei siellä salillakaan kehtaa hiettömänä olla, eikä sieltä alle tunnin kehtaa pois lähteä. Aloitin kaikki sarjat niillä painoilla jotka mun saliohjelmaan oli kirjattu ja lisäsin toiseen ja kolmanteen sarjaan painoja ja vähensin toistoja että varmasti saan itselleni sen fiiliksen ettei yhtään enempää enää jaksaisi.

Ongelmana lähinnä taitaa olla että mun syöminen on niin vähäistä. Syön silloin kun on nälkä ja sen verran paljon että nälkä lähtee, mutta ähkyä ei tule. Ruokana on ihan perusruokaa lihapullista nakkikeittoon. Aamulla syön puuroa ja illalla toinen kunnon ruoka. Energiansaanti jää silti olemattoman pieneksi urheiluun nähden. Kotonakaan en oikein osaa paikallani olla ja koirankin kanssa tarvitsee lenkkeillä, mutta silti koen etten enempää ruokaa pystyisi syömään. Olo on vetämätön ja usein pyörryttää, taitaa olla aika laittaa ruokavaliota uuteen uskoon. Yhtenä ongelmana tässä tietysti on myös että verenpaine ja hemoglobiini on mulla ollut aina todella alhaiset vaikka mitä tekisin.

Tälle näytti mun viikonlopun aamupalat, ruisleipää lämminsavulohella ja kananmunalla!

Heti kun asiat on hyvin, niin tietää että ne tulee menemään pian huonosti. Työt stressaa, atopia ei helpota millään ja sitten tulee vielä flunssa. Mahtava fiilis kun lihakset on liikunnasta kipeänä, yskiä ei voi kun lihakset sattuu, nokka vuotaa, hiukan lämpöä muttei varsinaisesti kuumetta että voisi olla töistä pois, jatkuvasti kuvottaa.. Onneksi viikonloppuna tulee kivoja ihmisiä kyläilemään, voi vaan hautautua sohvan perukoille kuuman kaakaon kanssa ja nukkuu tuskansa pois. Näin paljon ihminen pitää työstään, jo tiistaina haaveillaan viikonlopusta ;)

 

 

Face your fears!

Yeah! Mikä fiilis kun on voittanut yhden suurimmista peloistaan, meinaan kuntosalin! Eilen kävin lähisalilla ohjauksessa ja saliohjelman teossa, tänään heti aamu kuudelta kävin tekemässä täyden treenin. Ei se treenaaminen olekaan niin pelottavaa ja salilla käy ihan tavallista porukkaa, suurin osa hiukan pullukoita tätejä eikä mitään fitness-hirmuja. Aloittaminenkin sattui todella hyvään kohtaan, nimittäin muutossa on tippunut multa elopainoa muutaman kilon verran. Parin kilon pudotuksesta sai hyvin puhtia jatkaa urakkaansa, jos seuraavalla lomalla olisi jo sellaisessa kunnossa että kehtaisi bikineissä rannalle lähteä hyvillä mielin. J Seuraava lomahan on tiedossa tuolla keväällä, kiloja tiputettavaksi olisi vielä neljä.  Vielä puuttuu se toteutus, into kyllä löytyy (ainakin vielä).

Kämppä rupeaa jo näyttämään siltä kuin pitääkin. Vielä pitäisi vierashuoneen seinä tapetoida, sitten olisi asuintilat valmiit! Kylppäri- ja saunaremppa pitäisi vielä suunnitella ja toteuttaa tässä lähiaikoina, se nyt kuitenkin on toissijainen juttu, siitä selviää lyömällä rahaa tiskiin, sitä varten ei juuri tarvitse hikoilla. Pienet itkut se ehkä vaatii kun säästöistä lähtee niin iso osa..

Leevin oma kolo

 

Leevin oma piha. Ei mikään rymypiha, vaan tommonen naapureiden ja lintujen kyttäilypiha jossa pysyy tassut kivasti puhtaana :)

Ja taas mennään!

Nää työreissut on hienoja kun rupee taas arvostamaan elämän pieniä iloja, niinkuin liukuvaa työaikaa. 6.25 junaan ehtiminen huonosti nukutun yön jälkeen ei ollut nautinto! Nyt sitä sitten nökötetään Pasilan asemalla ihmettelemässä miten VR oli kerrankin täysin ajallaan ja miten aikansa kuluttaa ennen päivän palaverirupeamaa. Onneksi päivän ohjelma loppuu jo puoleltapäivin, pääsee lähtemään ajoissa takaisin kotiin. Olisin muuten ehtinyt seuraavallakin junalla..

Eilen tuli muuttolaatikot ja koko ilta menikin pakkaillessa. Hetken jo miettisin että miksi tilasin niin helkkarin paljon muuttolaatikoita, 50 kappaletta! Parin tunnin uurastamisen jälkeen muuttolaatikkojen määrä tuntuikin perustellulta, kerrankin voi muuttaa ilman hillitöntä jätesäkkihelvettiä! Myös viimeiseen aamuun taitaa jäädä laatikoita käyttöön, onpahan jotain mihin lykätä viimiset sälät eikä tarvitse ahtaa niitä mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Ikävä kyllä mies on kipeenä, hyvään aikaan sattui tämäkin.  Itellä flunssa koittaa myös tehdä tuloaan.. Pakko taistella tämä viikko loppuun, sitten on aikaa sairastaa! Pakkaaminen siis näyttää jäävän lähes yksin mun harteille kun mies ei nouse sängystä kuin välttämättömimmille tarpeilleen. Tälle illalle olisi vielä hieroja varattuna joten tänään ei juurikaan pakkailla.. Keskiviikosta tulee rankka! Pliis, parane kulta pian <3

Muuttoapulainen :) Jokikinen pakattava tavara pitää saada nuuhkia ja välillä hiukan maistaakin..

Viikonlopun aamuvirkku!

Sitä on tänään herätty jo seitsemältä, tehty lenkkiä, pesty mattoa, tiskattu... Illalla saunaan ja yhdeksältä taas nukkumaan? :D

Niinhän siinä keskiviikkoisessa työmatkassa sitten kävi, lähdin kotoa seitsemältä aamulla ja kotona olin illalla vasta kuuden jälkeen. Mies joutui viemäänkiroilujen saattelemana Leevin ulos, ettei Leevin päivä venähtänyt liian pitkäksi. Onneksi näin käy hyvin harvoin, en jaksais kuunnella sitä kiukuttelua koiran ulkoiluttamisesta yhtään useammin!

Synttärit aiheutti töissä pientä hässäkkää.. Niinkuin arvata saattaa, naispainoitteinen konttoriympäristö on verrattavissa apsuuden rikkinäinen puhelin-leikkiin. Ensimmäiset aamun onnittelut meni ihan putkeen, mutta sivukorvalla onnittelut kuulleet ihmiset vetivät omat johtopäätöksensä ja olettivat mun menneen kihloihin! Sain sitten onnitteluja kihloista synttäreiden sijaan.. Noin jokatoiselle sain korjata mistä mua kuuluu onnitella.
Jahka toi mies joskus krapulastaan selviää niin mennään johonkin ulos syömään synttäreiden kunniaksi! Tätä on odotettu, viimeisen vuoden oon ruikuttanu haluavani kunnon ravintolaan syömään, vieläkään en oo päässy kun "ei oo rahaa". Jos tänään sitten vihdoinkin!

Enää 5 päivää jäljellä muuttoon! Kämppä näyttää jo kovasti sille että jotain on tapahtumassa. Tänään vuorossa verhojen peseminen, vanhojen tavaroiden läpikäyntiä ja ehkä kylppäriinkin voisi tehdä jo kunnon siivouksen ettei muuton yhteydessä tarvitsisi enää kuin pyyhkäistä isoimmat jäljet pois. Tietysti voisi myös pestä viimeiset pyykkikoneelliset ja valuttaa pyykkikoneen tyhjäksi. Ja etsiä sen helkkarin tulpan jolla tilkitä pyykinpesukoneen poistoletkun reikä pesualtaan alta! Jokaikinen kerta se katoaa ja oon pulassa millä sen tilkitsen ettei seuraavan vedet ole pitkin kylppäriä..

Mun tekis mieli vaan kauheesti touhuta muuttojuttuja ja yhtään en malttais odottaa alkuviikosta saapuvia muuttolaatikoita! Leevi ei ota osaa tähän mun touhotukseen...

Stressitasot laskussa

Työstressi rupeaa pikkuhiljaa helpottamaan, eivätkä päivät ole täyteen ahdettuja. Ehtii rauhassa miettimään mitä tekee ja missä järjestyksessä, myöhässä olemisen tunne on poistunut. Yllättävästi stressiä aiheutuu pienistä, jopa kivoista jutuista. Huomenna on työreissu Helsinkiin, joka on kivaa vaihtelua arkeen. Kuitenkin ahdistaa kun ei tiedä huomisen tarkkaa aikataulua. Ok, kahdeksalta lähdetään kimppakyydillä, mutta koska tullaan takaisin? Täytyy varmaan saada mies siihen mielentilaan että sen voi huomenna olla pakko viedä Leevi ulos jos Helsingissä venähtää. Ensi viikolla on toinen Helsingin reissu, joka ei aiheuta stressiä lainkaan. Menen junalla, yksin. Hoidan aikatauluni, yksin. Palaverille on lyöty aikataulut lukkoon ja tiedän mihin junaan viimeistään ehdin takaisinpäin, eikä reissussa mene yhteensä kuin 7-8 tuntia. Puh! Onneksi huominen on pian jo takana J

Leevin nykyinen pedin paikka on sohvan päässä. Ollaan koitettu opettaa sitä nukkumaan muualla kuin sängyn vieressä, uudessa kämpässä kun pedin paikka tulee olemaan eri kerroksessakin kuin missä me nukutaan.. Katsotaan miten tulee onnistumaan!  Läheisyyden kaipuu tuntuu olevan suuri, varsinkin nukkuessa.

 

Nukahdin sohvalle töiden jälkeen. Siinä ehtii nukkumaan noin vartin, ennen kuin toljottaja tulee viereen kerjäämään huomiota. Lelut ei tässä tapauksessa kelpaa ikinä, rapsutuksia sen olla pitää. Tässä makoisat korvarapsutukset.

Nukahdin Leevin petiin yksi arki-ilta kun olin NIIIN kuollut töiden jälkeen. Kylkeenhän sitä piti tulla nukkumaan kun kerrankin oli mahdollista.. Olin hiukan hämmentynyt kun heräsin, en tosiaankaan ole tottunut nukkumaan tollasen sätkivän karvakasan vieressä..

Miten valita koirakodin sisustus? Tämä matto on ollut paras ostos ikinä! Ei näy puruluun palat, ei karvat ja siinä on aivan mahtavaa pötkötellä ja hieroa kuonoa. Tummat huonekalut on ollut virhe tämän värisen koiran kanssa, nyt muuton myötä vaihdetaan vaaleisiin – eipä tarvitse enää pyyhkiä pölyjäkään niin usein!

Fat(stress!), please go away!

Stressi näkyy mun kropassa melkein välittömästi. Myönnetään, oon tunnesyöjä – eikä voimattomuus ja liian lyhyet yöunet ainakaan edesauta tilannetta. Mulla on kauheasti paineita töistä ja pelkään että asunnon loppukaupoissa joku tulee menemään pieleen. Perjantaisin on totaalisen kaikkensa antanut olotila ja pe-la väliset yöunet on viikon pisimmät, yleensä vähintään kellonympäri. Taas meni viikonloppu täysin penkin alle. En jaksanut mennä jumppaan niin kuin halusin (koska en todellakaan saanut lauantaina itseäni klo 8 aamulla ylös sängystä), mihinkään aikaan ei tuntunut olevan hyvä aika lähteä kunnon pitkälle lenkille ja korvasin tän kaiken tyhjentämällä jääkaappia. Olo on niin vetämätön että ei jaksa soitella kavereille ja poistua kotoa, vaikka se varmasti parantaisi mielialaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun tuntee itsensä turvonneeksi, kokee menettäneensä elämänhallinnan täysin ja kerrytän vielä lisää paineita itselleni. Tiedetään, itseaiheutettua koko olotila suurimmaksi osin.

Onneksi muuttostressi on pian ohi. Päätin ylittää itseni uuden asuinalueen kuntosalilla ja kokeilla salilla treenaamista edes muutaman kuukauden ajan. Loppuupahan noi tekosyyt,  ettei voinut mennä jumppaan kun töissä meni pitkäksi, tuli nukuttua hiukan pidempään jne. Kuntosalille voi sentään mennä ihan silloin kun haluaa ja aukioloajatkin on niin laajat että vielä yhdeksän jälkeen illalla voi lähteä treenaamaan jos energiat sattuu siihen aikaan ilmestymään.

Tavoite-farkut on kaivettu ensikertaa kaapista esille. Ne hyväkuntoiset ja ihanat farkut joita käytin silloin kun miehen kanssa tavattiin, reilut kaksi vuotta sitten. Siihen tilaan on matkaa noin 5kg, eihän se nyt voi olla niin vaikeaa? Pitäisi varmaan ripustaa ne johonkin josta näkee ne jok’ikinen päivä, ettei pääsisi tavoite unohtumaan.

 

Tästä näette miten paljon kuva vaikuttaa, jumppavaatteissa ja hiukan epäselvässä kuvassa näytän niin hoikalta että ihan kummastuttaa. Näin jenkkikset ja muut makkarat paljastuu…

 

Maanantainen työpäivä melkein ohi, pian pääsee kampaajalle! J

Asuntokaupat lähestyy!

Varsinainen asunnon kauppakirja on allekirjoitettu jo toukokuussa ja syyskuun 26 on vihdoin loppukaupat ja asunnon luovutus! Sai muuten kesän tuntumaan mahdottoman pitkältä toi odottaminen.. mutta vielä hitaammin tuntuu kuluvan viimeiset viikot! Vielä kaksi viikkoa aikaa muuttoviikkoon ja muuttolaatikoiden saapumiseen. Viiminen viikko menee jo nopeasti töissä,  pakatessa ja siivotessa, mutta tää pelkkä odottaminen ja toimeettomana olo on tuskaa. Ehkä tää opettaa mulle kärsivällisyyttä.

Viikonloppuna päästää sentään jo kaupoille ostamaan uusia huonekaluja ja muuta krääsää helpottamaan odottamisen tuskaa. Onnellisestihan nämä kaupat kuitenkin meni, nykyistä vuokra-asuntoa en olisi voinut yhtään aiemmin irtisanoa maksamatta sakkoa. Jännittää vaan tuleva elämä landella ja täysin uusi asumismuoto! 

Paluu bloggausarkeen!

Tauon jälkeen tuntuu taas siltä että ajatuksiaan on pakko saada välillä intetnetin sfääreihin, ikuisesti kun toi lähipiirikään ei jaksa kuunnella kun kuulemma "ylianalysoin". :D

Kesä on ollut hämmentävä. Kaikki tuntuu pukkaavan muksuja maailmaan ihan hullua vauhtia ja todella monen tuttavan häät on myös ollut kesän aikana. Tuntuu vaan että ihmisillä on kauhea kiire, nuoriahan tässä vielä ollaan! Tietysti mun prioriteetit on hiulan erilaiset tällä hetkellä, haluan tienata ja luoda uraa. Työsuhteesta tuli vuodenvaihteessa vakituinen, joten pääsin ostamaan oman kämpän jonka laittamiseen pääsen purkamaan yliaktiivisuuttani ja lievittämään stressiä. Tietysti aina kun muuttaa yli-isoon kämppään niin kaikki luulee perheenlisäystä olevan tulossa, mut tässä tapauksessa niin ei kyllä ole. Saan vihdoinkin mun oman projektihuoneen, jossa saan rauhassa ommella ja askarrella, meneehän se samalla vierashuoneestakin.

Äh. Mä lähen lenkille pohtimaan maailman menoa, jääkööt muut koiin nauttimaan pikkulasten perhearjesta kotiin! Ainakin mä näytän sentään hyvältä eikä tarvii murehtia raskauskilojen pudottamisesta ;)